Nautiskelu viikonloppu ja saamattomuuden olotila

On kyllä pari viikkoa ollut nyt sellasta arjen rullailua vaan. Töitä, siivousta, ruoanlaittoa ja neulontaa. Ja äitin luona oon ollut paljon, kun sillä on se käsi paketissa. Niin ja sainhan mä vihdoin viime maanantaina maalattua ton keittiön seinän! Siitä en viittiny ees ottaa kuvia, koska maalasin sen ihan vaan valkoseks.

Noin kokonaisuudessaan oon viime aikoina ollut kamalan saamaton. Mulla on mielessä hyviä käsityö- ja askarterluprojekteja, reseptejä ja oispa tässä vielä yks pintaremppakin vähän kesken. Tunnistan tässä kyllä mulle tuttua haahuilua, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt siis odotetaan vaan sitä tekemisen puuskaa...

Wallu odottaa makaroonilaatikkoa uunista

Tänä viikonloppuna oon keskittyny nauttimiseen ja olemiseen. Meillä olikin pitkä viikonloppu kun Anssikin oli perjantain vapaalla. Torstaina käytiin Amarillossa syömässä, perjantaina Rantasipissä kylpemässä ja pizzalla, lauantai meni äitin&isän luona evakossa ja sunnuntaina käytiin Anssin äitin synttärikakkukahveilla. Tajusin just että en oo tehny ruokaa koko viikonloppuna, enkä ottanut yhden yhtä valokuvaa, neulomattakin olin yli vuorokauden! Epätavallisen kummallista.

Tosta "evakosta" sen verran. Eli herättiin Anssin kanssa lauantaina joskus ysin kieppeillä. Mä jäin sänkyyn lonnimaan ja Anssi bongas ylös. Jonkin ajan päästä se tulee makkariin "Meille ei tuu vettä!". Anssi sit katso Jyväskylän energian sivuilta että vettä ei tuu tänne koko alueelle. Mä en sen tarkemmin sitä uutista kattonu, vaan mietin että miten mä nyt pesen hampaat, hiukset, naaman. Onneks nykysin on kuivashampoota ja just ostin sellasen naamanpesuaineenkin mitä ei tarvi vedellä pestä. Ja onneks meillä on jääkaapissa aina pari vesipulloo, niin sai hampaatkin pestyä!
Anssi lähti sit pelaa sählyä ja nakkas mut samalla äitin&isän luokse. Äitin&isän luona Varikolla tuli siis koko ajan vähän vettä, meillä Sulussa sitä ei tullut aamupäivällä tipan tippaa. Siellä sitten katottiin sitä uutista tarkemmin, niin Kangasvuoren vesitorni oli hajonnu! Koko päivä menikin päivitellessä, että miten tollasta voi tapahtua. Isä kävi aamupäivällä paikan päällä kattomassa sitä vesitornia ja toi meille kuvia nähtäväks. Niin hullun näköstä kun siitä oli hävinny se koko ylähöskä. Mutta onneks sattu tollaseen aikaan, ettei siellä ollut ketään ulkoilijoita.

Naurattaa muuten tää mun kyky arvioida välimatkoja. Siis oon ollu siinä aina maailman huonoin. Eilenkin kun Anssin äiti kysy että kuinka pitkä matka siihen vesitornille on, niin arvioin että meidän porukoilta 3 kilometriä. Nyt mittasin kartasta, niin teitä pitkin se on lähemmäs 1,5 km...