Neidit tykkää myös sabotoida minun kukkia. Tän palmun sain äidiltäni syyskuun alussa, silloin kun muutettiin tähän. Nyt siinä ei ole enää yhtään lehteä. Harmittaa kun en kerennyt saada kuvaa kun Tiuski seisoi tossa ruuskussa nyhtämässä lehtiä irti, heitti ne sitten Wallulle lattialle missä Wallu söi ne. Oikea kauhukaksikko. Eilen Wallu myös tiputti synttärilahjaksi saamani orkidean lattialle. Ja kaikki rönsyliljat on syöty jo aikoja sitten. Meillä kun ei ilmeisesti saa olla mitään elävää, pitänee siirtyä muovikasveihin...
Aww, tässä Wallun lempilelu: rapinapallo! Eli siis foliopallo. Joita metsästin kaikista Jyväskylän lemmikkitarvikeliikkeistä, mistään ei löytynyt. Onneksi kuitenkin löysin nettikaupan, jossa niitä myydään. Muutenkin voin suositella tota Petnetstorea, tilaukset tuli oikein ja nopeasti, ja niillä ei ole toimituskuluja (minimi tilausraja 20 euroa). Mutta siis, noita foliopalloja Wallu rakastaa, se juoksis sellasen kanssa vaikka kuinka kauan. Ja sitä pitää kannella suussa erilaisiin piiloihin ja joka ilta minä joudun etsimään sen, kun meidän orava-aivo on unohtanut mihin on pallonsa piilottanut. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi, taskulamppu siis kouraan ja konttailemaan nurkkia läpi.
Mutta osaa meidän nöpö olla myös söpö ja kiltti. Neiti on todellinen vilukissa ja kaivautuu mielellään saman peiton alle nukkumaan. Tai ihan vaan kainaloon tai syliin, silloin kun riehumiseltaan malttaa. Tiuski sen sijaan harrastaa sellaista sivistynyttä pussailua, se on niin hieno leidi.
Voin taas kerran todeta: Kyllä meidän elämä olis tylsää ilman kissoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti