Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.

Etsi kuvasta Wallu.

Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.

Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.

Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

Joulukortteja

Idea Ykkönen

Mun lähettämät joulukortit on toivottavasti jo löytänyt kaikille perille (postitin ne jo marraskuussa), joten voin laittaa kuvia tännekin pilaamatta "yllätystä".

Mulle kävi taas niinkun aina ennenkin. Päätin tehdä kaikille samanlaiset kortit, kaikessa järjestelmällisyydessäni ja tehokkuudessani.

Olin ostanut Tiimarista aiemmin lumihiutaleleimasimen ja kun löysin Cittarista ihania hiutalekuusenkoristeita niin siitä se ajatus sitten lähti. Siniselle korttipohjalle leimasin hopeisia hiutaleita, leikkasin koristekartongista reunukset, hiutale roikkumaan ja tarroja koristeeksi. Hiutale on tosiaan vaan teipillä kiinni siimastaan, joten sen voi halutessa ripustaa siitä vaikka kuuseen.



Mutta kappas vaan... Ideat alkaa pursuilla, "Hei mulla on täällä laatikossa tälläsiä ihania joululaulupapereita, mitähän näistä keksis" ja hmm huomaan tehneeni pari erilaista korttia.

Ja jos vielä tätä ja tätä kokeilis. Tässä vaiheessa Prisman askarteluhylly on pengottu jo moneen kertaan läpi, kun "Tästä tulis ihana kortti, tarviin vaan vähän sellasta kartonkia ja..."

Laatikoista kun löytyy kasapäin askartelutilpehööriä, niin on helppo eksyä aiheesta muihin kokeiluihin. Oon aina ollut kova näpertelijä ja rakastanut tarroja ja muuta ihanaa, joten askartelurompetta löytyy yli 15 vuoden ajalta. Eli ihan tarpeeksi!
Vaikka en mä enää ihan niin paha säästelijää ole kun pienenä jollon säästin kaikki karkkipaperit ja konvehtilaatikot kun "näistä voi askarrella jotain". 

Näihin punaisiin kortteihin liimasin korttipohjalle kuviollista askartelupaperia, leikkasin kauniista kartongeista reunukset ja koristelin tarroin ja kohokuvioin.

Ja eihän se siihen jäänyt että olisin tyytynyt omiin laatikoihin tai Prisman pieneen askarteluhyllyyn. Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa Sinellissä sitä tietää että peli on menetetty. Yhdenmukaiset kortit jäi haaveeksi ja lopputulos oli että mulla oli 15 hiutalekorttia ja 15 sekalaista erilaista korttia. No, kaikki on ainakin innolla tehtyjä.

Näissä viimeisissä (ja nää oli loppujen lopuks mun lemppareita) oon liimannut skräppipaperia punaiselle kartongille ja tämän punaisen kartongin laittanut sitten kakspuoleisilla tarroilla kultaiseen korttipohjaan. Ja taas loppusilaus tarroin ja koristekuvioin. 

Huomasin muuten että kortteja on tosi vaikee kuvata. Tuntuu että kuvissa näkyy kaikki pienetkin virheet ja koitapa vaan ottaa kuva missä kortti on suorassa ja kaikki värit näyttää sille mitä ne on... Mahdotonta!

Mutta jospa näistä joku sais ideoita vaikka sitten ensi vuoden kortteihin. Mä oon ainakin alottanut jo suunnittelun.

Joulukalenteri

Heippa taas! Oon vähän nyt taukoillu bloggailusta. Ihan vaan koska en jaksa istua koneella ja toisekseen mulla ei oo ollu mitään blogattavaa. On mulla joitain puuhasteluja ollut, mistä ois voinut blogata, mutta en oo kuvannu mitään! Oikeesti, lokakuussa oon ottanu vaan 17 kuvaa. Mitä!? Ja mun mielestä blogi ilman kuvia on tylsä.

No nyt mun oli päästävä jakamaan tänne mun joulukalenteri. Se on aika tavallinen ja helppo tehä, mutta se kuvastaa kuinka taas odotan joulua. Mun mielestä loka- ja marraskuu on ankeinta aikaa vuodessa. On niin harmaata ja koko ajan vaan pimenee. Vettä ja kuraa on joka paikassa ja paleleekin. Hyi, miten kurjaa.

Syksyn harmaus ei näytä yhtään niin ankealle hiutaleiden läpi

Paras tapa mun mielestä on torjua tätä kurjuutta, aloittamalla joulun suunnittelu heti lokakuun alussa! Kun kaiken vapaan ajatteluajan käyttää miettimällä millaisia joulukortteja tekee, mitä joulukoristeita kotiin vielä tarvii, mitä joululahjoja ostaa, mitä pikkujouluissa tarjotaan, jne.. ei yksinkertaisesti kerkeä miettimään syksyn kurjuutta. Jos ajatukset kuitenkin lipeää siihen että tänään on marraskuun 15. päivä, aivot ei suinkaan ajattele että "yhyy vielä 4 kuukautta kevääseen", vaan että "Apua, ihanaa, enää 5 ja puoli viikkoa jouluun".

Jouluistukaa siis ihmiset! Tää on paras tapa torjua kaiken sortin syys- ja kaamosmasennukset. Aloittakaa vaikka askartelemalla joulukalenterit, enää reilu 2 viikkoa ensimmäisen luukun avaamiseen. Tulitikkukalenterin tekoon et tarvitse kuin ison kartongin, 24 tulitikkurasiaa, paperia (itse käytin ihan lahjapaperia), kartonkia ja numerotarroja tai tussin.

Päällystä rasiat paperilla. Leikkaa kartongista pieniä neliöitä, joihin merkitset numerot. Liimaa neliöt tulitikkurasioihin ja tulitikkurasiat isoon kartonkiin. Varmista että rasiat mahtuu avautumaan! Ja näin on joulukalenteri valmis. Mulla tämän tekemiseen meni aikaa n. 4 tuntia. Jälkeen päin mietin että ton pohjakartongin ois voinut koristella vaikka leimasimella, mutta yksinkertainen on kaunista tai jotain. Rasiohin piilotetaan sitten ukkelini kanssa vuoropäivinä toisillemme jotain pientä. Faktahan on että tulitikkurasioihin ei kovin suuria asioita mahdu, mutta rasiaan voi laittaa vaikka lapun mistä yllätyksen löytää. "Yllätys on astiakaapissa"

En malttaisi odottaa!

Appelsiinilotta ja Bûche de Noël

Mun mielestä joulun hedelmä on appelsiini, en tiedä mistä tää päähän pinttymä mulle on tullut, mutta väliäkö sen. Tästä syystä tuntui luonnolliselta tehdä joulun kahvipöytään appelsiinilotta. Tässä joku ikiaikainen ohje (yläasteen kotsan kirjasta?), jonka mukaan lotan tein. Vaikutti tehdessä että tulee kovin pieni lotta, mutta hyvin siitä riitti kuudelle, jäi ylikin.

Appelsiinilotta

2-3 appelsiinia
4 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
2,5 dl vispikermaa
250-350 g maitorahkaa (ohjeessa oli 250, itse laitoin reilummin)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
maun mukaan hedelmäpaloja, itse laitoin n. 300g persikkaa

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen (n. 5min).
2. Vatkaa vispikerma vaahdoksi.
3. Kuumenna sitruunamehu mikrossa tai hellalla. Purista liivatelehdet ja liuota sitruunamehuun.
4. Kuori appelsiinit ja viipaloi renkaiksi. Itse kuorin reilulla kädellä veitsellä, niin että kalvotkin lähti, mutta ei ole välttämätöntä. Vuoraa pyöreä kulho appelsiinirenkailla.
5. Sekoita kermaan maitorahka ja sokerit. Valuta liivate joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittan. Lisää hedelmä palat.
6. Kaada rahkakermahyytelö kulhoon. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään. Itse annoin hyytyä seuraavaan päivään.

Jouluhalkoja tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja teinkin niitä sitten heti kaksi. Ensimmäinen pääsi aattoillan kahvipöytään, toinen Tapaninpäivän herkuksi mummolaan. Jouluhalko eli Bûche de Noël on ranskalainen jouluherkku. Ohje on Parasta kotiruokaa -keittokirjasta. Torttu näyttää överi makealta ja tuhdilta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Kääretorttu on vaalea, kuten aidossa jouluhalossa pitää. Täyte on tukevahko, sisälle olisi voinut laittaa jotain pehmeyttäkin (rahkaa, kermavaahtoa?), mutta hyvin käyttökelpoinen ohje tälläisenäänkin.

Jouluhalko

Kääretorttu:
1 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
1 dl sokeria

Täyte:
1,5 dl maitoa
1 dl kermaa
1 kananmuna
1,5 rkl maissijauhoa
1 rkl kaakaojauhetta
½ dl sokeria
1,5 tl vanilliinisokeria
170 g tummaasuklaata
150 g voita
3/4 dl tomusokeria
½ dl rommia tai punssia

Koristeluun strösseleitä, mantelilastuja, suklaarakeita, tms.

1. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.
2. Vatka munat&sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään ja lisää munasokerivaahtoon siivilän läpi kevyesti sekoittaen.
3. Paista uunin keskitasossa 7-8 minuuttia. Kumoa torttu sokeroidulle leivinpaperille.

4. Sekoita kattilassa maito, kerma, muna, maissijauho, kaakaojauhe ja sokeri tasaiseksi seokseksi. Kuumenna puuhaarukalla sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Nosta kattila liedeltä, lisää vanilliinisokeri ja anna kiisselin jäähtyä.
5. Sulata suklaa. Vaahdota voi ja tomusokeri kulhossa. Lisää kiisseli pienissä erissä voimakkaasti vatkaten. Sekoita lopuksi joukkoon sula suklaa ja rommi/punssi.
6. Anna täytteen jäähtyä! Täyte on aluksi hyvin juoksevaa, mutta jähmettyy kyllä. Kun rakenne on sopiva, levitä vajaa puolet täytteestä torttulevylle ja käärirullaksi. Leikkaa tortun päistä palat ja nosta tortun päälle tai viereen.
7. Pursota lopputäyte tortun päälle tai leivitä kuminuolijalla. Vedä haarukalla raitoja torttuun. Koristele mielesi mukaan.

Meidän joulu

Oi, olipas ihana joulu! Viime vuonna oltiin tosiaan joulu Thaimaassa, joten tämä joulu perinteineen ja runsain nietoksin tuntui todella Joululta. 

Joulu alkoi perinteiseen tapaan Joulupukin kuumalinja -ohjelman parissa, se vaan kuuluu jouluun. Sisko sano että siellä on pukki vaihtunut, mutta en huomannut eroa. Tajusinkin muuten että toi oli ainut joulupukki, jonka tänä jouluna näin, buu!

Aamutoimien jälkeen pakattiin lahjat, kissat ja itsemme autoon ja suunnattiin mun äitin ja isän luo. Kissojen vienti "mummolaan" oli äitille eräänlainen jouluyllätys. Wallukin siis pääsi ensimmäistä kertaa "mummon" luokse. Ujo piimä tosin piileskeli iltaan asti pölyisimmässä nurkassa, ennen kun intoutu Tiuskin kanssa leikkimään portaisiin. Toi himmeli tossa kuvassa on muuten mun tekemä! Tein noita joskus pari kappaletta, mutta sitten jostain syystä perus askartelukaupoista ei löytynyt enää pitkiä olkia, joten se innostus jäi siihen. Vois ens joulun alla tehdä tutkimusta löytyiskö niitä nykysin jostain.

Seuraavana etappina oli joulupuuro kummitätini luona. Se on meidän suvun perinne ja Joulupukin kuumanlinjan lisäksi toinen ehdoton jouluntekijä. Puurolle kerääntyy joka vuosi vakioporukka sekä vaihtuvia vierailijoita, tänä jouluna meitä oli koossa tasan kaksikymmentä!

Nyt voinkin paljastaa mitä olen syyskuun alusta asti neulonut... Nimittäin sukkia sukulaisille. Keksin syksyllä että järjestän tälläisen jouluyllätyksen meidän joulupuuroporukalle. Neuloin kymmenet miesten koon sukat ja yhdeksät naisten, hyvin riitti (meidän oman porukan olin sukattanut jo etukäteen). Loput sukat vein Anssin sisaruksille.

Kummitätini oli puuhastellut joulun alla ihania piparkakkutaloja työpaikalleen joulumuistamiseksi. Tässä hänen kotiinsa jäänyt suloinen mökki. Piparkakkutalot on taiteenala johon en ole sekaantunut, joten en pysty ymmärtämään miten noin hurmaavan talon voi tehdä. Koristeista lumiukko, possut, lahjat ja kynttilät on marsipaanista.

Joulupuuron jälkeen suunnattiin Anssin kanssa hänen vanhempien luokse käymään. Siellä lapset odotti yllättävän rauhassa joulupukkia. Eihän sielläkään ihan pikkulapsia ole enää, nuorimmainen on jo tokaluokkalainen. 

Illan hämärryttyä kokoonnuttiin vanhempieni luokse jouluaterialle. Meillä se on aina ollut vähän erikoinen. Joskus natiaisena jouluruoka tarkoitti minulle lautasellista herneitä, joku vuosi syötiin Annu-siskon kanssa ranskalaisia ja nakkeja. En siis pidä mistään jouluruuista. Tänä vuonna lautaseltani löytyi savulohta, herkullista salaattia ja niitä herneitä sekä ranskalaisia. 

Ruoan jälkeen päästiin avaamaan lahjat. Itse annoin lahjaksi mm. Annulle Ifolorilla tekemäni reseptivihon ja isälle kokoamani "herkkukorin". Sain itsekin vaikka mitä ihanaa, esim. himoitsemani Ania-viinilasit Anssilta, Hellapoliisin keittokirjan Annulta ja ihanan lämpöiset nahkatumput äidiltä. Lisäksi myös lakanoita, pyyhkeitä, suklaata, lahjakortteja..

Illanpäälle herkuteltiin vielä appelsiinilotalla ja jouluhalolla. Taidan esitellä jouluherkkuni erillisessä postauksessa, ettei tästä tule ihan kilometrin pituista.. 

Pikkujouluilua

Järjestin lauantaiksi meidän kaveriporukan pikkujoulut, jotka toimitti samalla tupareiden virkaa. Rakastan juhlien järjestämistä ja jos mun pankkitili olis pulskempi, järjestäisin varmaan joka kuukaus isot juhlat missä on hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Näitäkin juhlia oon siis höyrynnyt jo hyvissä ajoin ja perjantaina tein täyden "työpäivän" siivoten, kokaten ja kaupoissa juosten.

Juhlat alkoi kummipoikamme ja muutaman ystävämme vierailulla. Kahvin kanssa syötiin pipareita, joulutorttuja, kylmäsavulohivoileipäkakkua (voiko olla noin pitkä yhdyssana?) ja kinkkupiirakkaa. Kummipoikamme (eilen tasan 11 kuukautta vanha) pääsi maistamaan ensimmäisen kerran piparia, ja hyvin maistui!

Iltasella väen osittain vaihdettua katettiin pöytä taas. Pöytään löytyi voileipäkakun ja kinkkupiirakoiden kaveriksi salaattia, ja juoma vaihtui kahvista booliin. Oon ylpeä itestäni että kerrankin osasin mitottaa ruoan määrän suunnilleen sopivaksi, ei jäänyt kun joulutorttuja ja pipareita. Ja ehkä kaveritkin alkaa pikkuhiljaa oppia että meidän juhlissa syödään, on nälkä tai ei. ;)

Booli onnistui ihan hyvin, oon saanut joskus aiemmin palautetta turhan makeasta boolista niin tää olikin nyt vähän hillitympi. Viinaa, omenalikööriä, omenamehua ja spriteä sekaisin sopivassa suhteessa. Sekaan omenamehusta tehty jääpala sekä omena- ja sitrusviipaleita.

Ilta noin muuten sujui tutuissa merkeissä, tosin tonttulakein höystettynä. Poikien kanssa olen jo kauan sitten joutunut nöyrtymään siihen että juhlissa kuin juhlissa pelataan "änäriä". Tällä kertaa tosin höystin sitä vielä kaivamalla sängyn alta pöytälätkän. Olohuoneemme muuttuikin hetkessä pelisaliksi.

Onneksi meillä vieraili myös ihania naisia hillitsemässä tätä miehistä ilmapiiriä. Vaikka onhan noi pojat jo aika hyvin tottunut siihen että esittelen niille laukkuja, kenkiä, sisustusjuttuja ja reseptejä, niin on niitä silti vaikea saada intoilemaan esim. silkkipaperilumihiutaleista. Mutta ymmärrettäköön, miehet on miehiä ja näitä hömpötyksiä varten on tyttökaverit!

Maailman ihanin Sonja

Joulukorttipaja

Joulukortithan pitää lähettää viimeistään 13.12., jos haluaa halvalla selvitä. Nyt onkin siis viime hetket askarrella kortteja. Mä olin tosiaan tänä vuonna jo niin hyvissä ajoin, että ostin askartelumateriaaleja jo kesällä Sinooperin loppuunmyynnistä.

Idea mun joulukortteihin tuli ihan vahingossa. Askartelin kuukaus, pari sitten taikataikinasta sydämiä. Alunperin ideana oli tehdä niistä koristenauha, mutta ne päätyikin nyt jakoon läheisille. Eli sydämet on siis muotoiltu taikataikinasta ja päällystetty sen jälkeen silkkipaperisuikaleilla. Muotoillessa olin jo sydämien keskelle tehnyt kynällä reiät narua varten, huomasin kyllä että ei olisi ollut välttämätöntä, melkein kivemman näköinen tuli tuosta yhdestä josta se puuttuu. Sidoin sydämiin kultanarusta ripustuslenkit, koristeen voi siis siirtää kortista vaikka joulukuuseen.

Taikataikinan ohje (1 pellillinen koristeita)

2 dl vehnäjauhoja
½ dl suolaa
n. 1 dl vettä
1 rkl öljyä

Sekoita ainekset lämpimään veteen tasaiseksi taikinaksi. Anna mielellään taikinan seistä ainakin tunti ennen leipomista. Muotoile taikinasta mieleisiä koristeita. Esim. piparkakkumuotteja voi käyttää apuna. Kuivaa koristeita 125-asteisessa uunissa vähintään 1,5-2 tuntia ja jätä vielä jäähtymään jälkilämpöön.

Silkkipaperisuikaleet kiinnitin veteen ohennetulla erikeepperillä. Koristeet voi myös maalata esim. vesi- tai peiteväreillä. 


Tein myös muutaman tälläisen hopeatarrakortin, helpompia postitettavia ja mun mielestä toi sinisen ja hopean yhdistelmä on vaan niin kaunis.  

Tämä viikko, tämä jouluinen olotila

Voi että mä kyllä rakastan tätä joulun aikaa! Kihisen ilosta, odotuksista, salaisuuksista... Etenkin salaisuuksista! En millään malttaisi odottaa että pääsen antamaan joululahjoja ja -yllätyksiä. Mulla on jo suurin osa joululahjoista hankittu, ja jännityksellä odotan miten jaksan pysyä hiljaa niistä vielä kolme viikkoa!

Tällä viikolla joulunodotuskihelmöintiä olen tappanut töiden, neuleprojektin & joulukorttejen lisäksi herkuin ja kissojen kanssa melskaten...

Maanantaina leivoin ihania Daim-muffinseja. Siskoni löysi ohjeen Kinuskikissan sivuilta aiemmin tänä vuonna, ja se on moneen kertaan kokeiltu ja hyväksi havaittu. Etenkin tuoreena niiiin suussa sulavia!

Keskiviikkona kävin siskoa viihdyttämässä ja samalla reissulla mukaan tarttui pöytälätkäpeli. Oon saanu sen joskus teininä joululahjaks, ja se on viimeiset viitisen vuotta pölyttynyt äitin&isän varastossa. Kokeiltiinkin heti Wallun kanssa että vieläkö se peli kulkee...

Wallulla oli vaan hyvin omanlainen pelitapa, joten pelistä ei oikein tullut mitään. Ehkä pitää haastaa Anssi pelikaveriks.

Torstaina mun oli pakko saada herkkuja viikonlopun alkamisen & palkkapäivän kunniaksi. Ostin siis suolakeksejä, valkohomejuustoa ja hedelmiä. Anssille oli tarjolla joulunamuja, jonka ohjeen lupaan laittaa tänne ennen joulua. Noi on nimittäin hyvä, helppo ja herkullinen lahja sellaiselle jolla on jo kaikkea. Saattaa omassakin lähipiirissä niitä joku jouluyllärinä saada...

Tänään käytiin äitin kanssa ihanilla Joulumarkkinoille. Nehän on auki vielä huomennakin (sunnuntaina), joten suosittelen kaikille, jotka ei tänään kerennyt käymään. Sieltä löytyy hienoja käsitöitä eri materiaaleista, toinen toistaan huumaavamman tuoksuisia herkkuja, fiksuja keksintöjä ja ennen kaikkea iloista joulutunnelmaa.

Joulupuu on rakennettu

...Joulu on jo ovella! Enää 39 yötä jouluun.

Eilen en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan oli pakko kuunnella vuoden ensimmäiset joululaulut. Tänään meille tuli joulukuusi. Muovikuusi, käytännön syistä. Vähän jännittää että kuinka monta kertaa Wallu sen kaataa ennen joulua. Veikkauksia otetaan vastaa? Tähän mennessä saldo on nolla, itseasiassa koko kuusi ei ole kiinnostanut Wallua ollenkaan. Tiuski sen sijaan testasi että kävisikö kuusen runko raapimapuuksi, ei käynyt. 

Pallot sen sijaan kiinnosti Wallua. Siitä johtuen alastomat alaoksat...

Huomenna leivon ensimmäiset piparit! Tässä vielä tän hetken lemppari joululaulu:

Jo joutuu armas aika ja joulu suloinen

Jouluvalmistelut ovat virallisesti alkaneet! Leivoin tänään ensimmäiset joulutortut, aloin suunnitella joulukortteja ja ripustin jo toiset jouluvalot.Todellisuudessa jouluvalmistelut alkoi jo kesällä, kun ostin Sinooperin loppuunmyynnistä joulukorttitarpeita. Joululahjojen suunnittelukin alkoi jo useita viikkoja sitten.

En oo ennen ollut mitenkään erityisesti jouluihminen. Lapsena joulu oli yhtä kuin lahjakasa, teininä pakollista kotona kökötystä. Joulun taika on paljastunut minulle vasta aikuisena. Ja etenkin viime vuoden vääränlainen joulu (=joulu Thaimaassa), sai minut arvostamaan perinteistä piparintuoksuista joulua. Tänä vuonna aionkin nauttia joulusta "koko rahan edestä". Onneksi en ole yksin tämän joulukuumeen kanssa. Nauttikaa tästä ajasta siis kaikki jouluilijat. Ja muistakaa, tärkeintä ei ole materia vaan se tunnelma. Parasta vitamiinia pimeyden keskelle!