Elit yli 20 vuotta pyörätuolissa ja kuntosi huononi pikkuhiljaa. Viime aikoina olit jo tosi huonossa kunnossa ja osattiin kaikki varautua siihen että et elä sata vuotiaaksi, vaikka niin olit väittänyt. Kyllä kuolemasi silti osasi yllättää, olit niin sitkeä tapaus.
Me päästiin katsomaan sua eilen, kun makasit vielä omassa sängyssäsi. Se helpotti oloani kovasti. Ennen sitä itkeä vollotin, mutta kun näin miten rauhalliselta näytit, oma tuska muuttui haikeudeksi. Paikalla oli lapsiasi, joiden seura auttoi myös. Puhuttiin että kaikki oli sanottu ja kukaan ei olisi voinut tehdä mitään. Vitsailtiin jopa olitkohan lähtenyt viimeiselle matkallesi junalla, kun ikkunan välistä tuuli ujelsi kuin junan pilli. Vai vieläkö ramppasit siinä ikkunan välissä, kun se ei millään pysynyt auki? Nauroit varmasti mukana, missä ikinä meitä katselitkin. Elit 89 vuotta, vielä edellispäivänäkin olit istunut tuolissasi ja jutellut lapsillesi. Sait kuolla kotona omassa sängyssä, niinkuin olit toivonut. Olen onnellinen siitä, tiedän että kuolit onnellisena.
Olit hyvä äiti ja mummo. Olit ahkera, hyväsydäminen ja huumorintajuinen. Sellaisena me sut muistetaan. Rakastit kukkia, tänään orvokkeja istuttaessa mietin sinua. Vaikka viime aikoina et nähnyt enää mitään, toivon että näät pienen parvekepuutarhani taivaasta. Toivottavasti taivaassa saa tehdä ristipistotöitä ja leipoa. Ja mummo, pidä huoli siitä pienestä tytöstä, jonka näit käyvän luonasi.
Meillä on sua ikävä, mutta älä huoli, kyllä me pärjätään.
.JPG) |
| Kunniamerkkiäiti, kuva: Matti Salmi (KSML -96) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti