Karkulainen

Kyllä meillä oli huolta alkuviikon... Jätettiin sunnuntai-maanantai yöks parvekkeen ovi auki, koska on niin kuuma nukkua, ja että saa kissat katsella maailman menoa. Heräsin sitten maanantaina klo 5.40 vessassa käymään ja ihmettelin kun Wallua ei näy missään... Tavallisesti siis jos ees kelloa katsoo aamulla niin se on vieressä huutamassa ja kiehnaamassa. Tiesin siis heti että jotain on vialla. Katsottiin piilot läpi ja tulos oli että se ryökäle on karannut. Wallu oli siis tullut jollain keinoin alas meidän 3. kerroksen parvekkeelta. Meillä on parvekkeella verkko puoliväliin asti, mutta oishan se pitänyt arvata että meidän kiipeilijä vielä haluaa sitä yli.

No siinä heti aamulla etsittiin ja vietiin lähitaloihin ilmotuksia että on kadonnut. Mun piti lähtee päiväks töihin, mikä oli ihan hyvä että sain muuta ajateltavaa. Päivällä kun ei oikein oo järkeä etsiä, kun on niin paljon ääniä ja kissa on kuitenkin yöeläin. Illalla tehtiin lisää ilmotuksia ja etsittiin. Vein myös pihalle ruokaa, vettä ja Wallun oman peiton. Tiuski oli ihan sekasin, aluks maanantaina se nautiskeli rauhasta, nukku ketarat ojossa sängyllä, mutta jo illalla alko jatkuva naukuminen. Ruokakaan ei maistunut kun ei ollu Wallu vierellä hotkimassa.

Saatiin pari vinkkiä että Wallu on nähty meidän talon ympäristössä, takapihalla parvekkeiden alla ja etupihalla grillikatoksen nurkalla. Mulla oli onneks keskiviikkona vapaapäivä, joten pystyin sitä edeltävänä yönä etsimään kunnolla Wallua. Puolilta öin lähdettiin Tiuskin kanssa seisoskelemaan pihalle. Seisoskelu tuotti tulosta ja näin Wallun livahtavan grillikatoksen nurkalta meidän rapun suuntaan metsään. Soitin Anssin alas ja se näki tullessaan myös Wallun.  

Odoteltiin ja kierreltiin etupihalla. Huutelin metsän reunassa "Walluuu, miii, miii, mii" kun alko kuulua vastailua. Ääni tuli koko ajan lähemmäs ja jonkin ajan päästä Anssi huomasi Wallun muutaman metrin päästä meistä. Mä jatkoin Wallulle juttelua ja siinä vaiheessa Tiuskikin osallistu "keskusteluun". Wallu sitten luikki Anssin ja mun välistä Tiuskia (ja meidän rappua) kohti.  Aluks ei uskallettu kumpikaan liikahtaakaan. Kyykistyin sitten varovasti ja kun Wallu oli lähössä takas metsään päin, nappasin sen syliin. Ja puristin kyllä niin lujaa ettei ois ikimaailmassa voinu päästä enää karkuun. Tärisin ihan hulluna, kun olin sisällä rapussa ja alaovi kiinni, ja tiesin että nyt se ei pääse enää karkuun.

Reissun jälkeen väsytti

Kaks vuorokautta ryökäle oli omilla teillään, ja voi jestas että olin huolissani. Onneks naapurit reagoi ilmotuksiin ja facebookissa Wallun kuvaa jaettiin yli 180 kertaa. Älyttömän paljon helpottaa omaa oloa kun tietää että ihmiset pitää silmänsä auki ja ovat kiinnostuneita. Vaikka Wallu löyty ihan kotipihasta, olisi se metsiä pitkin voinut mennä kauaskin. Ja onneks oon käynyt kotona noita "kissakielisiä" keskusteluja Wallun kanssa. Esim. jos meillä on ollut vieraita joita Wallu on arastellut niin oon rohkassu sen esille matkimalla sen naukumista. Samalla äänellä sain sen nyt esille, en tiedä olisko se muuten tullut...

Wallu on nyt "kotiarestissa", parvekkeelle ei oo asiaa ilman valjaita! Me ollaan jo Anssin kanssa suunniteltu millanen kissan pitävä verkkosysteemi parvekkeelle rakennetaan. Siitä lisää kun saadaan toteutettua se...