perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.



Etsi kuvasta Wallu.
Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.


Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.




Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukortteja

Idea Ykkönen
Mun lähettämät joulukortit on toivottavasti jo löytänyt kaikille perille (postitin ne jo marraskuussa), joten voin laittaa kuvia tännekin pilaamatta "yllätystä".

Mulle kävi taas niinkun aina ennenkin. Päätin tehdä kaikille samanlaiset kortit, kaikessa järjestelmällisyydessäni ja tehokkuudessani.

Olin ostanut Tiimarista aiemmin lumihiutaleleimasimen ja kun löysin Cittarista ihania hiutalekuusenkoristeita niin siitä se ajatus sitten lähti. Siniselle korttipohjalle leimasin hopeisia hiutaleita, leikkasin koristekartongista reunukset, hiutale roikkumaan ja tarroja koristeeksi. Hiutale on tosiaan vaan teipillä kiinni siimastaan, joten sen voi halutessa ripustaa siitä vaikka kuuseen.



Mutta kappas vaan... Ideat alkaa pursuilla, "Hei mulla on täällä laatikossa tälläsiä ihania joululaulupapereita, mitähän näistä keksis" ja hmm huomaan tehneeni pari erilaista korttia.




Ja jos vielä tätä ja tätä kokeilis. Tässä vaiheessa Prisman askarteluhylly on pengottu jo moneen kertaan läpi, kun "Tästä tulis ihana kortti, tarviin vaan vähän sellasta kartonkia ja..."
Laatikoista kun löytyy kasapäin askartelutilpehööriä, niin on helppo eksyä aiheesta muihin kokeiluihin. Oon aina ollut kova näpertelijä ja rakastanut tarroja ja muuta ihanaa, joten askartelurompetta löytyy yli 15 vuoden ajalta. Eli ihan tarpeeksi!
Vaikka en mä enää ihan niin paha säästelijää ole kun pienenä jollon säästin kaikki karkkipaperit ja konvehtilaatikot kun "näistä voi askarrella jotain". 




Näihin punaisiin kortteihin liimasin korttipohjalle kuviollista askartelupaperia, leikkasin kauniista kartongeista reunukset ja koristelin tarroin ja kohokuvioin.

Ja eihän se siihen jäänyt että olisin tyytynyt omiin laatikoihin tai Prisman pieneen askarteluhyllyyn. Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa Sinellissä sitä tietää että peli on menetetty. Yhdenmukaiset kortit jäi haaveeksi ja lopputulos oli että mulla oli 15 hiutalekorttia ja 15 sekalaista erilaista korttia. No, kaikki on ainakin innolla tehtyjä.

Näissä viimeisissä (ja nää oli loppujen lopuks mun lemppareita) oon liimannut skräppipaperia punaiselle kartongille ja tämän punaisen kartongin laittanut sitten kakspuoleisilla tarroilla kultaiseen korttipohjaan. Ja taas loppusilaus tarroin ja koristekuvioin. 

Huomasin muuten että kortteja on tosi vaikee kuvata. Tuntuu että kuvissa näkyy kaikki pienetkin virheet ja koitapa vaan ottaa kuva missä kortti on suorassa ja kaikki värit näyttää sille mitä ne on... Mahdotonta!

Mutta jospa näistä joku sais ideoita vaikka sitten ensi vuoden kortteihin. Mä oon ainakin alottanut jo suunnittelun.