torstai 31. tammikuuta 2013

Suolaisia piirakkaohjeksia

Ajattelinpa laittaa tänne näitä piirakkaohjeita. Tein tosiaan sillon meidän pikkujoulutupareihin kinkkupiirakan, mun synttäreille kasvispiirakan ja lauantaiksi kummipojun synttäreille kinkkupiiraan, mutta yhtään ohjetta en oo laittanut tänne. 



Toi kinkkupiirakkaohje mitä käytän, on Hellapoliisin Talkooväen kinkkupiiras, tosin kevätsipulin sijasta laitan aina pienen keltasipulin ja nipun ruohosipulia. Toi on tosi kehuttu ohje. Itsehän en punaista lihaa syö, joten mausta en mene sanomaan mitään. Mutta sen tiedän että kun isken ton pellillisen juhlissa pöytään niin se on viitisen minuuttia ja piiras on hävinnyt.

Synttäreilläni päätin olla itsekäs ja tehdä kinkuttoman piirakan, sävelsin siis kasvispiirakan. Tosi yksinkertanen, mutta tuli niin hyvä että mun siskohan ois syöny koko piirakan, jos en ois takavarikoinut sen lautasta.
Kasvispiirakan täytettä

Kasvispiirakka

Pohja:
150g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
½ dl vettä

Täyte:
1 pieni punasipuli
½ paprika
100 g fetaa/salaattijuustoa
kirsikkatomaatteja
1 muna
½ dl kermaa
1,5 dl maitoa
3 dl juustoraastetta
mausteita maun mukaan

1. Nypi voi, jauhot, kaurahiutaleet ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi, vaivaa sekaisin.
2. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
3. Paista pohjaa n. 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

4. Pilko sipuli, paprika ja kirsikkatomaatti. Ripottele ne ja feta piirakkapohjan päälle.
5. Sekoita muna, kerma, maito ja juustoraaste mönjäksi, mausta makusi mukaan (esim. paprikaa, pippuria..). Kaada mönjä vuokaan.
6. Paista 175-200 asteessa puolisen tuntia.

Pellilisen kinkkupiirakan vaihtoehtopohjaksi käy hyvin tää kasvispiirakan pohjan pikkasen reilumpana (noin. 200 g voita, 3 dl jauhoja, 1,5 dl kaurahiutaleita). Tuli testattua lauantaina kun jäi se lehtitaikinalevy väärään osoitteeseen... Noi pohjan ainekset kun löytyy (lähes) aina kaapista. Muutenkin suolaiset piirakat on kivoja tehdä kun niissä voi helposti säveltää, jos et tykkää jostain täytteestä niin jätä pois ja laita jotain muuta.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Viikonloppuhömppää

Mulla olikin nyt vaan kolmen päivän viikonloppu, kun tänään oli jo töitä! Mutta sehän tietää vaan enemmän rahaa, mikä on hyvä, koska torstaina on palkkapäivä ja lauantaina mennään Ikeaan. Jee! Nyt mulla onkin vähän jotain isompaa ostettavana, eikä vaan jotain kippoja ja kuppeja niinkun tavallisesti. Mutta siitä lisää sitten.

Perjantaina piti kuvata mun synttäriorkidea, kun siitä on syöty vasta yksi kukka. Ne on kyllä nyt ihme kumma jättäny sen rauhaan, ei ollu vissiin hyvää. 


Wallukin tuli poseeraamaan. Pöydällähän meillä ei saisi istua... Mutta en raaski aina olla niin tiukka.


Lauantaina oli meidän kummipojun ensimmäiset synttärijuhlat, pikkuherralla ikää siis yksi vuotta. Päätin säästää pojun vanhempien korvia, joten lahjaksi vietiin automatto ja pieni poliisiauto. Tein juhliin myös kinkkupiirakan, jonka tekemisessä tuli mutka matkaan. Tarkoituksena oli päästä helpolla ja käyttää kaupan valmista lehtitaikinalevyä, mutta unohdin sen vanhempieni luokse pakastimeen, joten piti tehdä taikina itse. Onneksi kaapista löytyi peruspiirakkataikinan ainekset. 

Tässä meidän uusi peili (tai sen kulma..)! Aiemmin kun meillä oli sellanen hieno systeemi että parista palapeilinpalasta näki naaman ja lattialla olevasta peilistä jalat. Päätin tosiaan jo sillon kun muutettiin että meille tulee toi Jyskin malli. Koska se on iso (162x72) ja halpa (40e). Viime viikolla siis vihdoin sain sen ostettua. Ja kotiinkuljetuskin toimi, kiitos isi!


Sain ihanalta pikkusiskoltani synttärilahjaks kynsivermeitä, tähän vaaleanviolettiin lakkaan rakastuin. Kuinka söpö! Mun kynnet on ollu koko talven jotenkin huonona, jatkuvasti tulee jotain rypyä ja sitten mulla menee hermot ja leikkaan ne lyhyeks ja siitähän ne tykkää ja menee vielä huonommaks. Mutta pistän tän kynsiasiankin tän talven piikkiin, oon niin kuiva korppu että ihmekös tuo jos kynnetkin on sellaset. Kesää odotellessa...

Aah, pakollinen ruokakuva... Meillä oli eilen ihan lättypäivä. Ruoaks syötiin tortilloja ja sitten tein vielä jälkkäriks lettuja! Tässä mun överimalli, eli mansikkahilloa, mustikoita, vaniljakastiketta ja kermavaahtoa. Ah, nam.


Olipas jotenkin rönsyilevä kirjotus. Johtuu ehkä siitä että mun piti mennä puol tuntia sitten nukkumaan ja täällä vaan näpytän blogia! Pakko kuitenki vielä tähän loppuun laittaa kuva meidän sylivauvasta. <3 Äitin kulta.


perjantai 25. tammikuuta 2013

Äidin hönttimöntti

Pitää päivittää taas kissakuulumisia, mä en vaan kestä Wallun hölmöyttä. Sen ihan lemppareista lempparein harrastus on tuijotella vessanpönttöön. Ei siis varmaan "uimakoulusta" jäänyt traumoja. Välillä näyttää siltä että se yrittää juoda tuolta pöntöstä, mutta ehkä se vaan tarkkailee mitä siellä tapahtuu, ota noista kissojen aivoituksista selvää.


Neidit tykkää myös sabotoida minun kukkia. Tän palmun sain äidiltäni syyskuun alussa, silloin kun muutettiin tähän. Nyt siinä ei ole enää yhtään lehteä. Harmittaa kun en kerennyt saada kuvaa kun Tiuski seisoi tossa ruuskussa nyhtämässä lehtiä irti, heitti ne sitten Wallulle lattialle missä Wallu söi ne. Oikea kauhukaksikko. Eilen Wallu myös tiputti synttärilahjaksi saamani orkidean lattialle. Ja kaikki rönsyliljat on syöty jo aikoja sitten. Meillä kun ei ilmeisesti saa olla mitään elävää, pitänee siirtyä muovikasveihin...


Aww, tässä Wallun lempilelu: rapinapallo! Eli siis foliopallo. Joita metsästin kaikista Jyväskylän lemmikkitarvikeliikkeistä, mistään ei löytynyt. Onneksi kuitenkin löysin nettikaupan, jossa niitä myydään. Muutenkin voin suositella tota Petnetstorea, tilaukset tuli oikein ja nopeasti, ja niillä ei ole toimituskuluja (minimi tilausraja 20 euroa). Mutta siis, noita foliopalloja Wallu rakastaa, se juoksis sellasen kanssa vaikka kuinka kauan. Ja sitä pitää kannella suussa erilaisiin piiloihin ja joka ilta minä joudun etsimään sen, kun meidän orava-aivo on unohtanut mihin on pallonsa piilottanut. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi, taskulamppu siis kouraan ja konttailemaan nurkkia läpi.


Mutta osaa meidän nöpö olla myös söpö ja kiltti. Neiti on todellinen vilukissa ja kaivautuu mielellään saman peiton alle nukkumaan. Tai ihan vaan kainaloon tai syliin, silloin kun riehumiseltaan malttaa. Tiuski sen sijaan harrastaa sellaista sivistynyttä pussailua, se on niin hieno leidi.


Voin taas kerran todeta: Kyllä meidän elämä olis tylsää ilman kissoja!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Mango-appelsiini-valkosuklaakakku

Tällänen mulla oli siis synttärikakkuna tänä vuonna. Oon tehnyt vastaavanlaista juustokakkuja ennenkin, mutta tää oli kyllä ehkä mun lemppari. Tää on siis tällänen sävellys eri ohjeita pohjana käyttäen. Suosittelen, tää on helppoa ja hyvää!


Pohja:
200 g dominokeksejä
75 g voita

Täyte:
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
400 g appelsiinituorejuustoa (en tiennyt että on myös mangotuorejuustoa, sitä kokeilen ensi kerralla!)
200 g mangojogurttia
2 appelsiinin kuorta raastettuna
200 g valkosuklaata
5 liivatelehteä
1 dl puristettua appelsiinimehua

Kiille:
2 prk mangopilttiä
0,5 dl sokeria
1 dl appelsiinimehua
4 liivatelehteä

1. Murskaa keksit muruseksi esim. muovipussissa kaulimella hakaten. Sekoita joukkoon sula voi.
2. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi (mun vuoan halkasija taitaa olla 24cm) ja levitä keksiseos päälle.

3. Pistä liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja ja jogurtti.
4. Pese appelsiinit hyvin ja raasta kuori. Lisää raaste täytteeseen. Sulata suklaa ja lisää myös täytteeseen.
5. Purista appelsiineistä mehu ja kuumenna siitä 1 dl kiehuvaksi. Sulata liivatelehdet mehuun. Anna jäähtyä hetki ja lisää täytteeseen. Varmista että sekoittuu joka puolelle.
6. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

7. Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
8. Kuumenna 1 dl appelsiinin mehua kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen.
9. Sekoita joukkoon sokeri ja mangosose. Lisää kiille kakun päälle ja anna kakun hyytyä. Itse teen aina suosiolla edellisenä päivänä.



Itse koristelin kakun noilla itsetehdyillä valkosuklaa sydämillä. Ostin kaksi Pandan valkosuklaalevyä (130 g/kpl) kakun täytteeseen, josta jäi hyvin suklaata yli noihin koristeihin. Eli sulatin suklaan, laitoin leivinpaperitötteröön ja pursotin siitä leivinpaperille tuollaisia sydämiä. Hetkeksi kovettumaan jääkaappiin ja siitä varovasti (sulaa, jos alkaa kädessä lääräämään) kakun päälle. Aikaa meni tähän max. 10 minuuttia. Tietenkin jos haluaa täydellisen symmetrisiä niin aikaa menee varmasti enemmän. ;)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Synttäripynttärit

Mulla oli lauantaina 22. syntymäpäiväjuhlani. Ja tällei äkkiseltään voisin sanoa että parhaat synttärit ikinä! Viime vuonna oli myös huiput, mutta ne oli myös valmistujaisjuhlani, joten niitä en laske nyt mukaan. 

Heräsin lauantaina puoli kahdeksan, eli kaksi tuntia ennen herätyskelloa, eli mulla oli hyvin aikaa vielä valmistella itseäni, kotia ja herkkuja. Oon sitäpaitsi pikkuhiljaa oppinut aikatauluttamaan niin että oon oikeesti valmis kun vieraat tulee.



Tällä kertaa päätin että en tarjoa sen seitsemää sorttia, koska vieraita olin kutsunut vain seitsemän. Tarjottavana oli siis mustikkapiirakkaa, tuorejuustokakkua, kasvispiirakkaa ja kahdenlaisia leipiä.

Leipäset tein piparkakkumuotilla sydämen muotoisiksi. Vaaleissa leipäsissä on kaksikerrosta leipää joiden välissä on ruohosipulituorejuustoa, päällä on myös tuorejuustoa, sekä mozzarellaa, tomaattia ja basilikanlehti. Toisissa leivissä on ruisleivän päällä tuorejuustoa, salaattia, kylmäsavulohta ja avokadoa. Molemmat leivät olen kostuttanut sitruunanmehulla maustetulla vedellä.  


Kakku oli tällä kertaa oma sävellys eri ohjeita mukaillen, makua on valkosuklaasta, mangosta ja appelsiinista, ohjeen laitan erilliseen postaukseen, koska tästä tulee muuten ihan kilometrin mittainen.


Kahvittelemessa oli siis vanhempani, pikkusiskoni, kaksi tätiäni ja toisen tätini poika eli serkkuni. Sain lahjaksi kaikkea mitä olin haaveillut, telepatia oli toiminut! Lahjat yllätysyllätys oli aika keittiövoittoisia. Vanhemmalta kummipojaltani (5v.) sain perjantaina postissa paketin, josta löytyi kummipoikani itse valitsemat helmet. Pikkuhurmuri tiesi kummitädin lempivärinkin. :)


Ainut vaan, että meillä joku muu ihastui näihin pitkiin helmiin. Wallu-ryökäle oli sitä mieltä että ne on sen ja raahaili niitä ympäri asuntoa. Nyt se on piilottanut ne jonnekin hyvään talteen, pitää mennä kohta konttailemaan sängyn- ja sohvanalusia läpi! 



Illalla menimme Anssin ja kahden ystävämme kanssa Memphisiin syömään. Memphis, koska s-ryhmältä tuli kuponki jolla synttärisankari seurueineen saa ilmaiset jälkiruoat! Ja koska siellä on hyvää ruokaa.

Join jonkun tollasen hyvän drinkin, en muista yhtään mikä sen nimi oli, mutta siinä oli mangoa, mintunlehtiä ja chiliä, mikä kuulosti niin erikoiselta, että tietenkin piti maistaa. Ja se oli yllättävää kyllä herkullista!

Ruokana söin lohta kera uuniperunan, kasvisten ja kastikkeen. Lohi on aivan ihanaa. Ähminkin itseni ihan täyteen, mutta silti oli saatava jälkkäriksi juustokakkua!


Mutta mikä pettymys, aiemmin Memphisissä oli jotain ihanaa punaista mählää (vadelma, jos oikein muistan) siinä juustokakun kanssa niin nyt siinä oli jotain karhunvatukkakeittoa ja pähkinöitä! Plää. Mutta juustokakku oli hyvää, eli kyllä se annos aika hyvin hävis siitä lautaselta.



Illalla käytiin vielä vähän kylillä kilistelemässä ja tanssimassa. Huomasin että monella muullakin oli samana päivänä synttärit, eli onnea vaan kaikille muillekin vanhentuneille!

Aah, huomaa että rakastan ruokaa, kun synttärit on ollu hyvät kun oon syöny paljon! Vitsivitsi, päivästä parhaan teki rakkaat ihmiset. Eli kaunis kiitos kaikille kanssani juhlineille, teitte päivästäni ihanan!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Heli-kuppeja

Tein viime viikonloppuna Huutonetistä löydön: Arabian Heli-kahvikuppeja lautasineen. Nehän piti sieltä heti ostaa itselleni, eilen olivat jo noudettavissa postista. En ollut aiemmin kuullutkaan tälläisestä astiastosta, ei myöskään äitini. Arabia on siis vuonna 1953 tehnyt tällaista Heli-kahviastiastoa, nämä kupit on siis tänä vuonna 60 vuotta vanhat! Ja onhan ne niin nätit, raaskiskohan niistä sitten nimipäiväkaffeja juoda.



Nyt odottelen helmikuussa myyntiin tulevia Arabian 140-vuotis juhlalautasia. Ne on nimetty Arabialla työskennelleiden naisten mukaan. Tammikuussa ilmestyi myyntiin siis jo kahdeksan lautasta, helmikuussa tulee myyntiin erikoislautaset, joiden joukosta sattuu löytymään Heli! Onhan niitä siis ainakin yksi ostettava, suolaisesta hinnasta (29,9€/kpl) välittämättä. Arabian facebook sivulta löysin pitkän etsinnän jälkeen tiedon että mikä lautasista on Heli. Se on alarivissä toinen oikealta, juuri se mitä olinkin ihastellut.

Kuva Glorian-sivulta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Porkkanasämpylät ja pitsaperjantai

Mun on pitkään pitänyt tehdä porkkanasämpylöitä, mutta jostain syystä oon aina unohtanu. Viimeks oon tehnyt niitä Puistokadulla (eli n. 5 kk sitten!) vaikka ne on niiiiin hyviä ja helppoja!

Porkkanasämpylät

5 dl vettä
50 g (=1 pkt) hiivaa
2 tl suolaa
4 dl porkkanaraastetta
14 dl jauhoja
4 rkl öljyä

1. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
2. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja porkkanaraaste.
3. Lisää vähitellen jauhot. Maun mukaan voi laittaa sämpylä-, hiivaleipä- tai ihan vehnäjauhoja. Lisää öljy.
4. Anna taikinan kohota puolisen tuntia. Leivo taikina sämpylöiksi. Mulla tuli 13 sämpylää tästä. Anna kohota uunin lämmetessä.
5. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
6. Herkuttele, NAM!

Illalla olin vanhempieni luona viettämässä pizzaperjantaita. Tehtiin siskoni kanssa itse kolme pellillistä pitsaa. Pari pellillistä perinteisiä pitsoja ja mulle rucola-pitsaa. Onnistu viime kerralla mun rucola-pitsa paremmin, johtuisko siitä että nyt nälissäni menin tunkemaan sinne jotain ananaksia ja herkkusieniä uuniin... Mutta oli toi hyvää nytkin, kivaa vaihtelua perinteiseen.

 Pitsa

6 dl vettä
1 pkt hiivaa
2 tl suolaa
10 dl jauhoja
8 rkl öljyä

täytteitä maun mukaan, esim. 
kinkkua, jauhelihaa, tonnikalaa, ananasta, tomaattia, oliiveja, fetaa, mozzarellaa, jalapenoja... 

juustoraastetta (iso pussi)

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot vähitellen, sekä lopuksi öljy. Alusta taikina kiinteäksi. Anna taikinan kohota puolisen tuntia.
2. Taputtele pohjat ohueksi leivinpaperin päällä. Tästä taikinasta tulee kolme pellinkokoista pitsaa. 
3. Täytä pitsat makusi mukaan. Ripottele päälle juustoraastetta.
4. Paista 250 asteisessa uunissa 10-15 min.

Muista että voit myös pakastaa pitsaa. Vaikka tulisi siis syötyä vain pellillinen, kannattaa tehdä koko taikina ja laittaa loput pakkaseen. Kätevä lämmitellä laiskana päivänä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

JYP-lapaset

Tein Anssille uudet JYP-lapaset, kun ne aiemmat oli liian isot. Ajattelin olla niin ystävällinen että laitan ohjetta myös tänne. Elikkä neuloin ensin ihan peruslapaset 7 veljestä langoista. Anssi halusi napakat lapaset, joten varressa on 44 silmukkaa, tumppu osaan lisäsin yhden joka puikolle, joten siinä on 48 silmukkaa (12-12-12-12). Korkeutta varrella on 25 kerrosta (7krs mustaa - 3 punaista - 5 m. - 3 p. - 7 m.), kämmenosan 50 kerrosta + kärkikavennukset. Kannattaa siis mitata ja sovitella joka kädelle sopivat, koska makuja on monia.


Kun lapaset oli valmiit ja moneen kertaan sovitetut, ompelin niihin tuon Jypin logon. Eli se tehdään silmukoita jäljittelemällä. Etsin tästä silmukoiden jäljittelystä hyvän ohjevideon, johon linkki tässä. Huomasinpa samalla että mä etenen just toiseen suuntaan, eli vasemmalta oikealle, eli voi nähtävästi edetä siis kumpaankin suuntaan. Ja tässä tärkein, eli tuo Jypin logon ohje, hienosti paintilla tehtynä. Aloitin kuvion alhaalta päin tumppuosan kerrokselta 19.

Vertailin tota ihan oikeaan Jypin logoon, niin ehkä voisi olla ohuempi tuosta yläosasta, mutta Anssin ja mun mielestä tää paksumpi oli hienompi kun ohuempi. Ja sehän on sitä pilkun viilailua sitten... :) Siitä siis kaikki Jypiä kannattaville miehilleen/siskoilleen/lapsilleen/kavereilleen lapasia neulomaan!


tiistai 8. tammikuuta 2013

Nahisijat

Tuli eilen kuvailtua meidän kisujen perusmelskausta. Ensin pussaillaan nätisti, sitten alkaa nujuaminen. Näistä kuvista huomaa hyvin sen kuinka paljon meidän vauva on kasvanut! Kyllä alkaa olla Wallu jo Tiuskia isompi. Wallu kun on vielä tollanen mölli ja Tiuski siro neito.






maanantai 7. tammikuuta 2013

Tyhmä maanantai

Tänään on ollu just tasan niin raivostuttava päivä kuin maanantai voi vain olla. Ja en siis ole ollut ees töissä, eli oon raivonnu tasan kaikille muille asioille.

"Parhaina" poimintoina:
- Juuri kun olin siivonnut ja saanut imurin kaappiin niin enköhän heittäny paistinpannun lasisen kannen lattialle, argh. Yritä sitä sitten siivota ilman isompia vahinkoja kun kaksi kissaa on jatkuvasti kävelemässä just niihin siruihin.
- Kun oon saanut siivottua nämäkin ja istahdan sohvalle niin eiköhän jossain lähistöllä ala paalutus tai jotain yhtä ihanan kuuloista paskaa.
- Auton kanssa ei oltu yhtään samaa mieltä tänään siitä onko kuskin tärkeä nähdä ulos vai ei. Etulasi veti jäähän 50 metrin välein, ei paljon pyyhkimet tai ilmastoinnin säätelyt auttanu, eikun ulos aina raappaamaan. 50 metriä ja taas näkyvyys nolla. Ja eiköhän sit yks näistä kerroista kun oon taas raapannu autoa niin jää vielä takaovi huonosti kiinni ja levähä selkosen selälleen liikenneympyrässä. Siinä vaiheessa meinas jäädä vittumersu sinne.
- Nyt oon kuunnellu 1,5 tuntia jotain hiton porakoneen ulinaa. En ees halua tietää mitä tyrmää toi naapuri rakentaa, koska ei voi mikään maailman kaapinkokoamiseen tai taulunkiinnitykseen kulua noin kauaa.

Hetken terapiasession sain onneks ton autoilureissun jälkeen. Eli ruoanlaittoa. En tiedä mitään terapeuttisempaa kun pilkkoa, raastaa, keittää, paistaa. Ne värit ja tuoksut ja äänet. Ah, taivas! Välillä mietin että olisko pitänyt opiskella kokiksi, mutta ei olisi, asioista häviää hyvin nopeasti rentous jos sitä pitää tehdä työkseen. Onneksi ruoanlaittoa saa harjoittaa amatöörikin joka päivä. Tänään meillä syötiin broilerinjauheliha-makaroonilaatikkoa, jonne olin ujuttanut noi kuvan parsakaalit, porkkanaraasteen ja chiliä. Sitruunalla maustan vettä, tulee juotua enemmän.


Huh. Helpotti kummasti tämän päivän raivostuttavuus, kun Anssi tuli kotiin ja syötiin yhdessä. 
Ja naapurin porakonekin hiljeni. Ehkä tästä tulee vielä ihan hyvä ilta.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Joko se vuosi taas vaihtui? Onko se totta että mitä vanhemmaks kasvaa, sitä nopeemmin aika menee? Siltä ainakin tuntuu! Vastahan me kotiuduttiin Thaimaasta, juhlittiin mun valmistujaisia & synttäreitä, kummipoikamme syntyi, kannustettiin Jyp Suomen mestariksi, jne... Ja kaikki tämä on nyt viime vuotta!

Uudenvuodenaattona olimme illanistujaisissa Anssin työystävän luona. Illan emäntä teki meille herkullisia pesto-vuohenjuusto-tomaatti-leipäsiä, oli niin hyviä että söin niitä ihan liikaa! Ilta meni rupatellen ja aliasta pelaten. Vuoden vaihteeksi kerettiin pihalle pussailemaan, minkä jälkeen käveltiinkin Anssin kanssa kotia. Ei tainnut kissatkaan raketteja pelätä kun ihan normaalisti täällä melskas kun perille päästiin.


Uudenvuodenlupauksia tein nolla. Vai oonkohan mä jotain luvannut? Kai me Anssin kanssa päätettiin elää vähän säästeliäämmin. Mä en noin ylipäätään arvosta noita uudenvuodenlupauksia. Jäi myös uudenvuodentinojen valaminen väliin, mutta onneksi näin unta että valettiin niitä äidin kanssa. Saatiin molemmat vispilän muotoiset tinat.


Kirjanpitäjän työssä on kyllä sellainen puoli että huomaan usein eläväni menneessä. Tälläkin viikolla pari päivää töitä ja pum, elän marraskuussa! (Kirjanpito tehdään siis vähän jäljessä, esim. tämän kuun 12. päivä pitää olla marraskuun kirjanpito tehtynä.) Kuukaudet on siis välillä hieman hakusassa.

Koitetaan nyt kuitenkin elää tätä vuotta. Tämä vuosi on alkanut aikalailla kuvakirjaa tehdessä. Oon valinnut viime vuodelta parhaat kuvat ja nyt koitan saada niitä jollainlailla järkevästi Ifolorin kuvakirjaan. Aikaa vievää hommaa, mutta sen arvoista. En meinaa malttaa odottaa sitä hetkeä että saan uuden kuvakirjan käsiini.

Mutta nyt alan suunnata kaupunkiin päin, paljon olis taas tekemistä.. Toisaalta taas lähteminen on nopeeta, kun en voi edes ihanan (=vittumaisen) atooppisen ihoni takia meikata. Jos jollain atoopikolla on vinkkejä millä tää kutina ja kiristys loppuu niin kertokaa ihmeessä!