sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Remppailua osa makuuhuone

Eilinen päivä meillä meni tapetointihommissa.

Makuuhuoneen alkuperäinen tapetti oli siis tämä järkyttävä vaaleansininen.


Vauvansinisen tapetin alta paljastui vähän karumpi seinä. Tälläsessä "bunkkerissa" vietettiin muutama yö.


Tälläisen tapetin valitsin meille. Kuvio on siis todella vaalea (=vaikea kuvata) ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen.


Ja tältä näyttää tulos. Lamppu heijastaa hassun varjon kattoon&seinälle. Oon tosi ylpeä Anssista ja musta. Me ei oltu kumpikaan tapetoitu aiemmin ja tulos on siihen nähden tosi hyvä (vaikka itse sanonkin). Seinä oli tosi epätasainen, ja koska ei ollut mahdollisuutta alkaa koko seinää tasoittamaan, niin paikka paikoin sen huomaa tapetin alta. Mutta se on vaan pikkuvikoja.


Käytiin tänään äitin kanssa etsimässä&ostamassa meille uudet verhot ja matto (+ostin myös keittiöön maton). Kävi tosi hyvä tuuri, kun kaikista ostoksista saatiin alennusta. Yhteensä säästö oli tänään 66 euroa ja sentit päälle! Vielä jossain vaiheessa kun vaihtaa tuon sinisen pimennysverhon vaaleaan niin ei sekään häiritse silmää. Toisella seinällä on vielä projektikaappi, mutta kuvaan sitä sitten joku kaunis päivä kun olen sen projektoinut.


Herkkuna pohjalla mun perjantain omenapiirakka. Kävin Minimanista ostamassa omenat, mutta olin unohtanut ihan täysin että minkä lajikkeen omenat piirakkaan sopii. Onneksi Niminamista (niinkun serkkuni pienenä sanoi) löytyi äärettömän palveluhenkinen myyjä. Hän ei lonkalta osannut heittää mitään lajiketta, mutta kävi sitten netistä etsimässä tietoa. Hyvät tiedot löyty, oli nimittäin tosi maukkaita omenoita. Omenoiden alle piilotin vaniljarahkaa ja hyvä tuli.


maanantai 24. syyskuuta 2012

Kanaemo

Tiuski on siis ihan todella ruvennut Wallun mammaksi. Ihmettelin tänään mikä nautinnollinen kehräys olkkarista kuuluu, niin Walluhan se siellä imi Tiuskin tissiä. On ne aika söpöjä, vaikka ei kai noin ison vauvan tarviis enää "tuttia" imeä.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Quesadillat ja Valon kaupunki

Musta on oikeesti tullu vanha tai jotain, kun heräsin eilen ja tänään klo 7.50. No kerkeepähän enemmän päivän aikana... Eilen meidän pintaremontti starttas tapettien repimisellä (ja tänään jatkuu). Iltapuhteena yks yli 5 metrin seinä siistittiin. Ja näyttää nyt jo paljon paremmalla, vaikka toi on vaan tollanen likanen valkonen seinä. Ennen & jälkeen kuvia laitan sitten joskus kun seinät ovat lopullisessa värissään.

Eilen tein ekan kerran quesedilloja. Me Naisissa oli muutama viikko sitten niin herkullisen näkönen resepti että oli pakko kokeille. Koitin etsiä sitä tuolta Me Naisten www-sivuilta, mutta eipä löytynyt. Laitan tähän vähän muokatun (=miten minä tein) ohjeen. Oli nimittäin tosi hyvää, kannattaa kokeilla!

Matkalla uuniin
 Avokado-quesedillat

5 kpl vehnätortilloja
2 tomaattia
1 kypsä avokado
1/2 dl silputtua tuoretta korianteria
2 rkl limen mehua
2 rkl silputtua punasipulia
1 tl chilikastiketta
1 - 1½ dl juustoraastetta
suolaa & mustapippurirouhetta
300 g broilerisuikaleita

Paista broilerisuikaleet, mausta mielesi mukaan. Halkaise tomaatit, poista siemenkodat, kuutioi. Kuori & kuutioi avokado. Yhdistä kulhossa tomaatti- ja avokadokuutiot, korianteri, limemehu, punasipulisilppu ja chilikastike. Ripottele tortillaletun puolikkaalle juustoraastetta, lisää tomaatti-avokadoseos ja broileri. Mausta suolalla & pippurilla. Ripottele loput juustoraasteet päälle. Paista uunissa 200 asteessa 5-10 min, kunnes juusto on sulanut. Leikkaa kolmioiksi ja tarjoile heti.

Vinkkinä vielä... Jos ei ole ennen käyttänyt korianteria, kannattaa laittaa varovasti. Sen maku on voimakas. Avokado on kypsä, kun sen yläosa on pehmeä, sormella painaessa joustaa. Avokado tummuu nopeasti kuorinnan jälkeen, limemehu ehkäisee tummumista.
NAMNAM
Käytiin eilen illalla vielä Anssin ja ystävämme Puttosen kanssa katsomassa Valon kaupunki -tapahtumia. Kirkkopuiston kirkko ja puita oli valaistu ja kirkon ympärillä soi musiikki. Se oli aika uskomattoman näkönen, arkinen Jyväskylä oli kaukana. Puisto kaikessa kirjavuudessaan oli melkein jo mauton, mutta kirkosta tuli kummituslinna-fiilis ja kokonaisuudessaan se oli näkemisen arvoinen. Kiivettiin myös Harjulle katsomaan "neljääkymmentä massiivista jätkänkynttilää", mutta koska oltiin paikalla lähempänä kello kymmentä, niistä ei palanut enää kun muutama. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että Jyväskylässä tuodaan syksyn pimeyteen valotaidetta, jonka katselu on kaikille ilmaista.


"Loppukevennyksenä" vielä Tiuskin ja Wallun kaverikuva. Taustalla nyt jo entinen ruma seinä. Mikä nautinto noiden hirvitystapettien repiminen onkaan...


perjantai 21. syyskuuta 2012

Hassu kissa

Selailin sillon viikko sitten vanhoja kuvia ja postasin tänne niitä Tiuskin nukkumiskuvia. Samalla kertaa löyty myös jotain hassuja otoksia...

Pesupuuhia
Muumi
</3

MONSTERI
"Vannon tassu sydämellä!"
Kössi-Tiuski
Rajua rakkautta
Karvatöppönen
Hyväähauskaaihanaa viikonloppua kaikille! Meillä saattaa viikonlopun aikana pieni pintaremontti edistyä, katsotaan, suunnitellaan...

torstai 20. syyskuuta 2012

Nälkäinen Wallu

Meillä on kissoilla suhkot säännölliset ruoka-ajat. Aamusin kisut saa "märkäruoan" kun herään eli n. klo 7.30, raksuja annan päiväksi ja klo 20 (=kun salkkarit loppuu) annan taas märkäruoan. Eilen sitten Anssi katso illalla jääkiekkoa ja minäkin jotain puuhastelin, niin kello kerkes mennä yli kahdeksan. Oisko se ollut 5-10 yli, kun alko keittiöstä kuulua kolinaa. Menin sitten katsomaan niin Wallu oli siellä järjestellyt ruokakupit uusiks, oli ilmeisesti sitä mieltä että nyt sitä ruokaa!

Oon tehtaillut nyt villasukkia (en kerro vielä mitä varten). Ja yhdet lapaset pikkuiselle siskolle. Neulomisessa on vaan se kurja puoli, että ne työt pitäis päätelläkin... Eilen olin sitten ahkera ja päättelin kaikki työt kerralla. Hyvä minä!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Aamumörköjä

Jokainen meistä varmaan tietää ne ihmiset, joille aamu on päivän kurjinta aikaa. Ne on niitä ihmisiä, jotka torkuttaa viimeseen asti. Ne on niitä, jotka silmät ristissä taistelee aamurutiinit läpi. Niitä, jotka nappaa äkkiä leipäpalan suuhunsa, jotka unohtaa puhelimen ja avaimet kotiin väsymyksessään, jotka jöröttää bussipysäkillä nytkit mustan takkinsa taskuissa, jotka torkahtaa aamuruuhkassa, jotka huomaa työpaikalla pukeneensa paidan väärin päin, jotka herää vasta kolmannen kahvikupin jälkeen... Kuuluin ennen ihan sata prosenttisesti näihin aamumörköihin. Vaan en enää.


Oon jo reilun vuoden heränny viikonloppusinkin reilusti ennen puolta päivää. Mutta nyt oon jo lähes järkyttynyt. Herään aamusin pirteenä (arkenakin), joskus jopa ennen herätyskelloa. Aamut ei oo enää kaaosta, kerkeen bussiin ihan juoksematta ja kiroilematta. Kerkeen syödä aamuisin kunnon aamupalan kahveineen ja puuroineen. (Kyllä, syön myös puuroa!) Ja ennen kaikkea: Mä NAUTIN aamuista! Nautin siitä rauhasta, kun on vielä ihan hiljaista, vaan kissat hurisee jaloissa. Nautin niistä uuden päivän ensi hetkistä, kun kaikki on vielä edessä. Saan olla vähän hidas, se on aamulla sallittua. Nautin jopa siitä, kun peiton alta noustua iho menee kylmästä kananlihalle.

Aamulla ainut kurja asia on vaan ne aamumöröt. Kipitän aamusin hymy huulilla vaaleanpunaiset lapaset viuhtoen bussipysäkille, ja siellä ne odottaa mua. Se on kun isku vasten kasvoja, mutta kailotan silti kuskille hyvät huomenet ja hyppään kyytiin. Möröille en mun ihania aamuja luovuta.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Täydellinen kukkameri

Käytiin tänään äitin kanssa kaupoilla ja ostin vihdoin keittiöön verhot! Kyllä noi Vallilan Kukkameri -verhot oli Ainoat Oikeat meille. Tarkotus oli ostaa ne Kodin Ykkösestä, koska äitillä oli sinne alennuskuponkeja, mutta kappas, ei siellä ollutkaan noita fuksian värisiä. Löydettiin ne sitten KODIN TERRASTA. Siis oikeesti, tää on jo toinen kerta tässä kuussa kun petytään Kodin 1:seen ja löydetään tollasesta "rautakaupasta" etsimämme. (Aiemmin siis olkkarin kattovalaisin löyty K-Raudasta.) Mutta loppu hyvin, verhot on nyt ikkunassa ja ne on IHANAT! Ovat ihan jokaisen sadanviiden euron arvoiset.


Ostettiin meille myös Sotkasta työpöytä. Rakas ystäväni Krista kävi meillä iltapäiväteellä ja koottiin se. Sehän oli siis tällänen tee-se-itse-palapeli. Tunti meillä meni saada se jaloilleen. Ja ihan onnistuttiin kerralla, hyvä me! Ovea ei vaan saatu paikoilleen, koska ei ollut oikeanlaisia vehkeitä, joten kuvaa pöydästä ei vielä tule.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Maata Wettä Wiljaa ja Metsää

Olipa tänään ihanan täydellinen syyspäivä! Jyväskylässä oli tänä viikonloppuna Maan Ween Wiljaa -markkinat, missä vierailin äiteen ja iskän kanssa aamupäivällä. Omenoita me sinne mentiin ostamaan, mutta mulla tarttui mukaan myös suomalaista käsityötä eli kaunis pihlajasta tehty pannunalunen. Omenista on nyt tekeytymässä uunissa omenakaurapaistosta, mitä nassuttelen kohta vaniljajätskin kanssa iltapalaksi.

Iltapäivällä ohjelmassa oli metsässä samoilua ja vähän marjastusta. En keksi montaa asiaa mikä ois ollut parempaa tälläsenä päivänä. Oikeestaan en yhtään. Metsän rauhassa tulee aina niin hyvä ja onnellinen olo. En oo ennen ollut mikään luontoihminen, oon kammonnut kaikkia öttiäisiä aivan liian paljon nauttiakseni metsäilystä. Ötökät on melkein ainut asia mistä näen painajaisia. Nykyisin kuitenkin oon tykästynyt luontoiluun niin paljon, etten anna edes hämähäkkien pelotetta itseäni takaisin betoniviidakkoon.




Äiti ja isä metsäkaffella
Iskän saalis
Pakko vielä tähän loppuun laittaa kuva eilisen IKEA:n reissun parhaasta ostoksesta, elikkä uudesta pöytävalaisimestani. Ihastun tohon koko ajan enemmän. Muut ostokset oli käyttötavaraa, lähinnä keittiöön.

 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kissanunta

Selailin tässä illan kuluksi kuvia koneelta, ja oli sitten pakko poimia sieltä näytille muutamat Tiuskin unikuvat. Mun mielestä on hauska seurata kun kissat nukkuu. Oon kateellinen niitten kyvystä rentoutua niin täysin. Ja ehkä vähän siitä notkeudestakin, niin ihmeellisiä asentoja niillä välillä on.

Kaverukset koisailee
Tiuskin lempiasento

Kyllä, se nukku silmät auki.

Paras unipaikka: Anssin sukkakori
Leikattu reppana
Vielä pari loppukevennystä tähän. Harvoin kerkeää ottamaan siitä kaikista hauskimmasta asennosta kuvan, ennen kun se asento taas vaihtuu... Tässä pari onnistumista. Toisessa vierailevana tähtenä tädin&serkkujen kissa Milkki.
 

Masentunut Milkki
Kauniita unia kaikille!

Banaanilettukestit

Meillä oli eilen pari Anssin työystävää katsomassa jääkiekkoa. Ja mun teki hirveesti mieli jotain hyvää. Päätin sitten tehdä lettuja, koska niitä ei viiti ikinä tehdä kun on kahdestaan, koska niitä jää aina hirveesti yli. Eikä ne oo seuraavana päivänä enää hyviä. Enkä osaa tehdä pieniä annoksia. Saatoin olla hieman Thaimaan ja banaanipannukakkujen fiiliksissä, koska mieleen tuli tehdä banaanilettuja. Eli tein lettutaikinan (5 dl maitoa, 2,5 dl vehnäjauhoja, 2 munaa, 0,25 tl suolaa, 0,5 dl sokeria, 2 rkl öljyä) johon lisäsin kaksi murskattua banaania. En ollut aiemmin kokeillut, mutta tulen tekemään toistenkin. Päälle jäätelöä, suklaakastiketta ja mansikkahilloa.


Iskä kävi eilen korjaamassa kisujen puun loppuun, eli teki siitä vähemmän huojuvamman.Tässä siitä vähän parempi kuva. Noista jokaisesta tasosta roikkui vielä pari viikkoa sitten palloja ja hiiriä, mutta koska meidän pikkuneidillä on joku pakkomielle narujen katkomiseen, niitä ei enää ole. Nyt siitä roikkuu vaan epämääräisiä narunpätkiä.

Vielä sellaista haluan kertoa, että mun piti mennä tänään mun kaverin kanssa IKEA:an, mutta koska pari muuttujaa niin en mennytkään. MUTTA meen huomenna äitin kanssa! En mä sieltä varmaan mitään suurempia hankintoja tee, mutta kaikkea pientä on ostoslistalla... Suurempina (tärkeinä) hankintoina meillä on ne keittiönverhot ja työpöytä. Tilipäivää odotellessa...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Bailapaella

Huhhuh. Viikonloppu meni serkkujen kanssa mökkeillessä. Meitä on kahdeksantoista serkusta, joista yksitoista kävi viikonlopun aikana paikalla. Hauskaa seuraa siis riitti! Meillä on suvussa sanonta "Romon mitalla", joka tarkoittaa että jotain on PALJON. Ja se pätee etenkin ruokaan, ja tällä mökkireissulla se taas todistettiin. Toteutettiin ruokapuoli nyyttäriperiaatteella, jokainen toi itselleen ruokaa ja myös jaettavaksi. Ja sitähän riitti. Ruoallisesti viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti paella. Kukaan meistä ei ollut paellaa aiemmin tehnyt, mutta pari serkkuani otti haasteen vastaan ja kokkaili sitä meille nuotiolla. Tottakai valmistuvan ruoan tuoksu houkutteli paikalle myös apukokkeja. Mutta mikäs sen parempi kuin tehdä ja syödä ruokaa yhdessä! "Mitä usempi kokki, sen maukkaampi paella."



Ps. Iskä kävi tänään fiksailee kisujen hajonneen kiipeilypuun. Vaatii tosin vieläkin fiksailua mutta nyt se on ees pystyssä. Tässä taas huomas että ois pitänyt ostaa kunnon kallis kiipeilypuu, eikä tollasta halppista mitä joutuu sitten korjailemaan sadalla eri tapaa. Mulla nyt ei oo siitä mitään hyvää kuvaa laittaa, koska toi seinä on niin ällö että kestä sen väriä kuvissa. (Enkä oo vieläkään soittanu huoltosedälle noista seinistä, whoops, jos huomenna...)

Kukkulan kuningatar

perjantai 7. syyskuuta 2012

Home sweet home

Tässä pieni esittely meidän kotikolosta.

Olohuone. Täällä menee seinät uusiksi, tapetit on repeilleet... Muitakin muuttujia vielä on, mutta kyllä tää on jo ihan asuttava ja ihana. Nojatuolista meillä on kissaneitien kanssa pienet taistelut meneillään, tykättäis kaikki naiset siinä köllötellä. Lampun ostin ihan varta vasten tänne, Puistokadulla kun meillä oli "ihanat" loisteputkivalaisimet olohuoneessa.


Keittiö, ihana ISO keittiömme! Kuinka oonkaan rakastunut siihen. Laitan tähän kuvan myös meidän Puistokadun keittiöstä. Järkytyin kun katoin tota kuvaa, uskomatonta miten on viikossa voinut unohtaa miten KOPPI se oli. Toi on kun jonkun nukkekodin keittiö. Tossa kuvassa näkyy myös ne vanhan olohuoneen "kauniit" loisteputkilamput. Vasemmalla siis PK:n keittiö ja oikealla meidän uusi. Kuten kuvasta näkyy, niin keittiön verhot meiltä vielä puuttuu. Aluksi olin ihan varma että haluan Vallilan Kelohongat, mutta nyt oon ihastunut Vallilan Kukkameri -verhoihin. Saas nähdä mihin päädyn.



Mun lempiastia. En oo mikään suuri Muumimuki-fani. Onhan ne kauniita ja ihania, enkä yhtään ihmettele miksi jotkut niitä kerää, mutta itse en koe niitä kohtaan mitään himoa. Paitsi tätä yhtä, Mymmelin äiti -mukia, kohtaan. Tää on ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) Muumimuki minkä itselleni olen ostanut.


Makuuhuone
Täällä myös menee seinät uusiksi. Tapetit on repeilleet ja toi lälly vaaleensininen ei miellytä mua sitten yhtään. Kuten kuvasta käy ilmi, meidän makuuhuoneen tekstiilit riitelee pahasti tota ällösinistä vastaan. Sänky me saatiin äitiltäni tupaantuliaislahjaksi, vanha sänky oli meidän makuun aivan liian pehmeä. Kiitos äiti! <3 Sattumalta löyty tori.fi:stä meidän vanhalle yöpöydälle pariksi ihan samanlainen. Pääsi isältä joululahjaksi saamamme Block-valaisinkin käyttöön.


Kylpyhuone. Järkytyin aluksi vaaleanpunaisesta väristä, onhan toi aika... tyttömäinen, imelä? "Tää maalataan heti!" Mutta kun sitä oli hetken katsonut niin aloin pitämään siitä. Anssikin sietää sitä. Ostoslistalla on valkoisia ja vaaleanharmaita pyyhkeitä, meidän vanhat sinisävyiset pyyhkeet tuonne ei käy sitten millään. Kylpyhuoneesta mulla ei ole mitään järkevää kuvaa, tästä näkee värin. Pönttöjä, suihkuja ja lavuaareja on jokainen varmasti nähnyt ennenkin.


Käsisaippua piti tietenkin ostaa kylpyhuoneen väriin sopivaksi ja satuinkin löytämään oikean helmen! Ruusuntuoksu on yksi mun lempituoksuja. Siitä mulla tulee aina mieleen, kun lapsena tehtiin "hajuvettä" tarhanpihan ruusuista. Eihän me koskaan onnistuttu niihin hajuvesiin sitä huumaavaa ruusupuskan tuoksua tallentamaan, mutta nyt se on purkissa! Ja tohon jää koukkuun. Mä pesen käsiä ihan vaan ton tuoksun takia...