Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.

Etsi kuvasta Wallu.

Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.

Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.

Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

Kissat kesälomalla

Mulla alko eilen arki eli työt. 3 viikon loma meni älyttömän nopeesti, mutta kyllä mä kerkesin kaikkee mitä halusinkin keretä. Maanantaina olin vielä ihan "eiiiii vielä, en haluuuuu töihin", mutta siellä onkin ollut kivaa. Töitten alun kunniaksi laitain ikivanhoja (=2 viikkoa vanhoja) kuvia kun meidän likat oli vajaan viikon kesälomalla "mummolassa".

Tytöt rakastaa mummolan isoja ikkunoita, joista on hyvä kurkistella pihan tapahtumia. Naapurin lapset oli ihmetellyt kun oli kissoja kahdessa kerroksessa, Tiuski keittiön ikkunalla alakerrassa ja Wallu makkarin ikkunalla yläkerrassa.

Tytöt ulkoili mummolan takapihalla valjaissa. Tiuski on jo konkari ulkoilussa. Nytkin meni suoraan passipaikalle kuusen kannon juuren, eikä siitä liikahtanut ennen kun sisälle kannettiin.

Wallu sen sijaan...

Ihanan pehmeä nurmikko kelliä.

"Saako tänne mennä?"

"Maistetaas tätä kukkaa..."

"Hyi pahaa!"

Wallun keppi!

"Mitäs nämä on?"

Kannon nokasta oli hyvät näkymät.

Ulkoilun jälkeen vähän väsytti, portaissa oli hyvä ottaa torkut.

Työn iloa kaikille sorvin ääreen palanneille, kesä jatkuu vielä piiitkään! Ja hyvää lomaa kaikille lomailijoille, kuten meidän mammalle. :)

Kesänautiskelua

Ah, mulla alko ensimmäinen palkallinen kesäloma! Ois vielä kesäsäät niin elämä ois täydellistä. Nyt voin vaan katsella parin viikon takaisia kuvia ja haaveilla auringosta.. Jospa ne hellepäivät vielä mun loma-aikana tekis paluun. Haluaisin niin kovasti taas hengailemaan parvekkeelle... Tosin tällä hetkellä sitä rajottaa sään lisäksi kissaverkkoasia. Ei olla nimittäin hyvästä suunnittelusta huolimatta vielä toteutettu paranneltua kissaverkkomallia. No, jospa tällä viikolla... Pääsis taas nauttimaan aamupaloja parvekkeelle! Parasta meidän parvekkeella tällä hetkellä on mansikka-amppeli ja -laatikko, niistä oon saanut jo monta kesäistä herkkupalaa.

Oman sadon mansikka

En ookaan esitelly mun superhienoa salaattilaatikkoa. Kyllä ne salaatit siellä kasvaa, sitä en oikein vielä osaa kommentoida että miten hyvin. Harvennusta ja lannotusta ne kaipais, mutta mulla on ollut nyt eräistä syistä parvekkeen hoito retuperällä.

Salaatit 2.6.2013

Eilen tehtiin kesäreissu mun serkun luokse. Ihasteltiin kanoja ja pupuja, pelattiin mölkkyä ja "Ängri böördin" kanssa syötiin kulhollinen mansikoita kermavaahdon kera. Kummipoika oli sitä mieltä että myös vesimelonin päälle käy kermavaahto... Miksipä ei?

Sieltähän (perinteiseen tapaan) löytyi kesän ensimmäinen neliapila, kesän onni on siis taattu! 

Kiireinen toukokuu

Eipä oo kerennyt tänne kirjotella, on vaan niiiiin paljon kaikkea! Toissa viikonloppuna kävin serkuntytön synttäreillä ja tein äidille ruokaa äitienpäivänkunniaksi. Järjesteltiin äitin kanssa kuolleen mummoni kortit ja kirjeet usealta vuodelta. Vanhin kirje oli vuodelta 1935, joten voitte vaan kuvitella kuinka paljon niitä kirjeitä/kortteja oli. Järjesteltiin postit pinoihin lähettäjän mukaan, meillä meni hommaan yhdessä viisi tuntia, kyllä sen jälkeisenä yönä kortit vilisi silmissä. Mutta ihania aarteita ne oli, sieltä löyty mm. mummoni ja pappani kihlajaiskortteja vuodelta 1949, mummon ja papan työ- ja koulutodistuksia, äitini ja äidin sisarten askartelemia äitienpäiväkortteja 60-70 luvuilta, iso pino mummon siskon lähettämiä kirjeitä, postikortteja ympäri maailmaa, jne...

Sain Anssilta auringonkukan.

Viime viikosta torstai ja perjantai meni ihan täysin äitin ja siskon synttärijuhlia järjestellessä. Äitini täytti pyöreitä ja siskosta tuli täysi-ikäinen, joten oli aihetta suuriin juhliin. Lauantai menikin siis juhliessa ja sunnuntai siitä toipuessa. Mulla ei oo juhlista kun kaksi kuvaa, kun en vaan mitenkään kerennyt kuvaamaan, kun juoksin koko ajan joko seurustelemassa vieraiden kanssa tai auttamassa kavereitani jotka oli keittiöhenkilöinä meillä. Voin kertoa että 15 tuntia ees taas juoksemista korkkareissa ei tee jaloille hyvää, sunnuntaina en voinut astua kun jalan ulkosyrjällä ja vieläkin särkee! Mutta pitää kertoa tästä aiheesta lisää kun saan jostain kuvia.

Kaiken tän lisäks oon hoitanut kukkia, neulonut ja seurustellut meidän kisujen kanssa. Mä voisin istua meidän partsilla tuntitolkulla ihmettelemässä maailmaa neitien kanssa. Niin ja tänään käytiin Anssin kanssa leffassa kattoo Kon-Tiki. Saatiinkin yksityisnäytös, koska näytöksessä ei ollut meidän lisäksi ketään, haha, varmaan tosi kannattavia Finnkinolle tollaset näytökset! Se Kon-Tiki kertoo siis miesporukasta 1940-luvulta, jotka matkas lautalla Perusta Polynesiaan. Ja se on siis ihan tosi tarina! Oli ihan hyvä leffa, parempi mitä odotin. Vähän vaan liian pelottavia mulle jotkut kohdat, kun oon tällanen mamari.

Tässä vielä mun toissa viikon kevät kynnet. 

Saa nähä millon kerkeen taas kirjotella, huomenna pitäis joutaa taas töihin, jossa kiirettä piisaa että pääsen joskus kesälomalle! Perjantaina on mummelin hautajaiset ja sen jälkeisenä viikonloppuna mökkeilyä. Mutta koitan taas kirjotella kun on jotain aihetta.. Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa!

Kevät valmisteluja

Viime sunnuntaina sain vihdoin pestyä ikkunat. Super Jee, koska ne ois kaivannut pahasti pesua jo syksyllä kun muutettiin tähän, mutta sillon homma jäi. Oli muuten likaset! Lika oli niin pinttynyt, että edes kovalla hinkkaamisella ei niistä ihan puhtaita tullut, pitänee siis pestä vielä uudestaan vahvemmalla aineella. Pesin samalla myös meidän ikkunalaudat, hieman eroa, eikö?










Kisutkin on nauttinut keväästä. Nyt on jo sen verran lämmin että voin päästää neidit parvekkeelle, ilman että itse paleltuisin sisällä (oven kun pitää olla auki). Suoraan meidän parvekkeen alla on pieni puu minkä tipuja onkin hyvä väijyä.

Kovasti odotan että pääsis jo tota parveketta laittamaan! Mulla on hyvät suunnitelmat mitä kaikkia kasveja sinne haluan, saa nähdä millainen on toteutus. Osa yrteistä mulla onkin jo esikasvatuksessa jogurttipurkeissa. Maanantaina kylvin basilikan, ruohosipulin ja oreganon siemenet, perjantaina persiljan. Sitruunamelissan ja korianterin siemenet odottaa vielä vuoroaan. Ostin sellasen muovisen ikkunalautakasvihuoneen. Useimmat yrtit kun ei pidä kylmästä, niin kasvihuoneen pohjalle kun lorauttaa lämmintä vettä, tarkenee yrtit entistä paremmin nauttia auringosta ikkunalaudalla. Ruohosipuli kuulemma tykkää viileästä, joten se hengailee ikkunalaudalla ihan ilman kasvihuonetta.

Puutarhurointi on niin jännää! Mä kantelen tota kasvihuonetta ympäri asuntoa, aamupäivän se viettää aamuauringossa keittiön ikkunalla, iltapäivän paisteesta siirrytään nauttimaan olkkariin, kylmimmät yöt yrtit viettää kylpyhuoneessa. Vettä kaatelen kasvihuoneen pohjalle ja pois. Käyn joka päivä monta kertaa kurkkimassa yrttipurkkeja että joko sinne on ilmestynyt jotain. Ja kyllä vain, kolmeen purkkiin neljästä on ilmestynyt jo jotain vihreää. Saa nähdä miten tässä käy. Viime vuonna varjoisalla Puistokadulla ja hyvin hatarilla yrtin kasvatustiedoilla sitruunamelissa taisi olla ainut jonka sain siemenestä kasvatettua syötäväksi. Tänä vuonna perehdyin asiaan paremmin, koska en halua mennä taas Plantageniin ostamaan taimia kuolleiden yrtinalkujen tilalle. Yhteishyvän sivuilta löysin todella pätevän oloisen yrtin kasvatus tietopaketin. Suosittelen tutustumaan, jos asia kiinnostaa.

Äidin hönttimöntti

Pitää päivittää taas kissakuulumisia, mä en vaan kestä Wallun hölmöyttä. Sen ihan lemppareista lempparein harrastus on tuijotella vessanpönttöön. Ei siis varmaan "uimakoulusta" jäänyt traumoja. Välillä näyttää siltä että se yrittää juoda tuolta pöntöstä, mutta ehkä se vaan tarkkailee mitä siellä tapahtuu, ota noista kissojen aivoituksista selvää.

Neidit tykkää myös sabotoida minun kukkia. Tän palmun sain äidiltäni syyskuun alussa, silloin kun muutettiin tähän. Nyt siinä ei ole enää yhtään lehteä. Harmittaa kun en kerennyt saada kuvaa kun Tiuski seisoi tossa ruuskussa nyhtämässä lehtiä irti, heitti ne sitten Wallulle lattialle missä Wallu söi ne. Oikea kauhukaksikko. Eilen Wallu myös tiputti synttärilahjaksi saamani orkidean lattialle. Ja kaikki rönsyliljat on syöty jo aikoja sitten. Meillä kun ei ilmeisesti saa olla mitään elävää, pitänee siirtyä muovikasveihin...

Aww, tässä Wallun lempilelu: rapinapallo! Eli siis foliopallo. Joita metsästin kaikista Jyväskylän lemmikkitarvikeliikkeistä, mistään ei löytynyt. Onneksi kuitenkin löysin nettikaupan, jossa niitä myydään. Muutenkin voin suositella tota Petnetstorea, tilaukset tuli oikein ja nopeasti, ja niillä ei ole toimituskuluja (minimi tilausraja 20 euroa). Mutta siis, noita foliopalloja Wallu rakastaa, se juoksis sellasen kanssa vaikka kuinka kauan. Ja sitä pitää kannella suussa erilaisiin piiloihin ja joka ilta minä joudun etsimään sen, kun meidän orava-aivo on unohtanut mihin on pallonsa piilottanut. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi, taskulamppu siis kouraan ja konttailemaan nurkkia läpi.

Mutta osaa meidän nöpö olla myös söpö ja kiltti. Neiti on todellinen vilukissa ja kaivautuu mielellään saman peiton alle nukkumaan. Tai ihan vaan kainaloon tai syliin, silloin kun riehumiseltaan malttaa. Tiuski sen sijaan harrastaa sellaista sivistynyttä pussailua, se on niin hieno leidi.

Voin taas kerran todeta: Kyllä meidän elämä olis tylsää ilman kissoja!

Nahisijat

Tuli eilen kuvailtua meidän kisujen perusmelskausta. Ensin pussaillaan nätisti, sitten alkaa nujuaminen. Näistä kuvista huomaa hyvin sen kuinka paljon meidän vauva on kasvanut! Kyllä alkaa olla Wallu jo Tiuskia isompi. Wallu kun on vielä tollanen mölli ja Tiuski siro neito.

Meidän joulu

Oi, olipas ihana joulu! Viime vuonna oltiin tosiaan joulu Thaimaassa, joten tämä joulu perinteineen ja runsain nietoksin tuntui todella Joululta. 

Joulu alkoi perinteiseen tapaan Joulupukin kuumalinja -ohjelman parissa, se vaan kuuluu jouluun. Sisko sano että siellä on pukki vaihtunut, mutta en huomannut eroa. Tajusinkin muuten että toi oli ainut joulupukki, jonka tänä jouluna näin, buu!

Aamutoimien jälkeen pakattiin lahjat, kissat ja itsemme autoon ja suunnattiin mun äitin ja isän luo. Kissojen vienti "mummolaan" oli äitille eräänlainen jouluyllätys. Wallukin siis pääsi ensimmäistä kertaa "mummon" luokse. Ujo piimä tosin piileskeli iltaan asti pölyisimmässä nurkassa, ennen kun intoutu Tiuskin kanssa leikkimään portaisiin. Toi himmeli tossa kuvassa on muuten mun tekemä! Tein noita joskus pari kappaletta, mutta sitten jostain syystä perus askartelukaupoista ei löytynyt enää pitkiä olkia, joten se innostus jäi siihen. Vois ens joulun alla tehdä tutkimusta löytyiskö niitä nykysin jostain.

Seuraavana etappina oli joulupuuro kummitätini luona. Se on meidän suvun perinne ja Joulupukin kuumanlinjan lisäksi toinen ehdoton jouluntekijä. Puurolle kerääntyy joka vuosi vakioporukka sekä vaihtuvia vierailijoita, tänä jouluna meitä oli koossa tasan kaksikymmentä!

Nyt voinkin paljastaa mitä olen syyskuun alusta asti neulonut... Nimittäin sukkia sukulaisille. Keksin syksyllä että järjestän tälläisen jouluyllätyksen meidän joulupuuroporukalle. Neuloin kymmenet miesten koon sukat ja yhdeksät naisten, hyvin riitti (meidän oman porukan olin sukattanut jo etukäteen). Loput sukat vein Anssin sisaruksille.

Kummitätini oli puuhastellut joulun alla ihania piparkakkutaloja työpaikalleen joulumuistamiseksi. Tässä hänen kotiinsa jäänyt suloinen mökki. Piparkakkutalot on taiteenala johon en ole sekaantunut, joten en pysty ymmärtämään miten noin hurmaavan talon voi tehdä. Koristeista lumiukko, possut, lahjat ja kynttilät on marsipaanista.

Joulupuuron jälkeen suunnattiin Anssin kanssa hänen vanhempien luokse käymään. Siellä lapset odotti yllättävän rauhassa joulupukkia. Eihän sielläkään ihan pikkulapsia ole enää, nuorimmainen on jo tokaluokkalainen. 

Illan hämärryttyä kokoonnuttiin vanhempieni luokse jouluaterialle. Meillä se on aina ollut vähän erikoinen. Joskus natiaisena jouluruoka tarkoitti minulle lautasellista herneitä, joku vuosi syötiin Annu-siskon kanssa ranskalaisia ja nakkeja. En siis pidä mistään jouluruuista. Tänä vuonna lautaseltani löytyi savulohta, herkullista salaattia ja niitä herneitä sekä ranskalaisia. 

Ruoan jälkeen päästiin avaamaan lahjat. Itse annoin lahjaksi mm. Annulle Ifolorilla tekemäni reseptivihon ja isälle kokoamani "herkkukorin". Sain itsekin vaikka mitä ihanaa, esim. himoitsemani Ania-viinilasit Anssilta, Hellapoliisin keittokirjan Annulta ja ihanan lämpöiset nahkatumput äidiltä. Lisäksi myös lakanoita, pyyhkeitä, suklaata, lahjakortteja..

Illanpäälle herkuteltiin vielä appelsiinilotalla ja jouluhalolla. Taidan esitellä jouluherkkuni erillisessä postauksessa, ettei tästä tule ihan kilometrin pituista..