perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.



Etsi kuvasta Wallu.
Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.


Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.




Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukortteja

Idea Ykkönen
Mun lähettämät joulukortit on toivottavasti jo löytänyt kaikille perille (postitin ne jo marraskuussa), joten voin laittaa kuvia tännekin pilaamatta "yllätystä".

Mulle kävi taas niinkun aina ennenkin. Päätin tehdä kaikille samanlaiset kortit, kaikessa järjestelmällisyydessäni ja tehokkuudessani.

Olin ostanut Tiimarista aiemmin lumihiutaleleimasimen ja kun löysin Cittarista ihania hiutalekuusenkoristeita niin siitä se ajatus sitten lähti. Siniselle korttipohjalle leimasin hopeisia hiutaleita, leikkasin koristekartongista reunukset, hiutale roikkumaan ja tarroja koristeeksi. Hiutale on tosiaan vaan teipillä kiinni siimastaan, joten sen voi halutessa ripustaa siitä vaikka kuuseen.



Mutta kappas vaan... Ideat alkaa pursuilla, "Hei mulla on täällä laatikossa tälläsiä ihania joululaulupapereita, mitähän näistä keksis" ja hmm huomaan tehneeni pari erilaista korttia.




Ja jos vielä tätä ja tätä kokeilis. Tässä vaiheessa Prisman askarteluhylly on pengottu jo moneen kertaan läpi, kun "Tästä tulis ihana kortti, tarviin vaan vähän sellasta kartonkia ja..."
Laatikoista kun löytyy kasapäin askartelutilpehööriä, niin on helppo eksyä aiheesta muihin kokeiluihin. Oon aina ollut kova näpertelijä ja rakastanut tarroja ja muuta ihanaa, joten askartelurompetta löytyy yli 15 vuoden ajalta. Eli ihan tarpeeksi!
Vaikka en mä enää ihan niin paha säästelijää ole kun pienenä jollon säästin kaikki karkkipaperit ja konvehtilaatikot kun "näistä voi askarrella jotain". 




Näihin punaisiin kortteihin liimasin korttipohjalle kuviollista askartelupaperia, leikkasin kauniista kartongeista reunukset ja koristelin tarroin ja kohokuvioin.

Ja eihän se siihen jäänyt että olisin tyytynyt omiin laatikoihin tai Prisman pieneen askarteluhyllyyn. Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa Sinellissä sitä tietää että peli on menetetty. Yhdenmukaiset kortit jäi haaveeksi ja lopputulos oli että mulla oli 15 hiutalekorttia ja 15 sekalaista erilaista korttia. No, kaikki on ainakin innolla tehtyjä.

Näissä viimeisissä (ja nää oli loppujen lopuks mun lemppareita) oon liimannut skräppipaperia punaiselle kartongille ja tämän punaisen kartongin laittanut sitten kakspuoleisilla tarroilla kultaiseen korttipohjaan. Ja taas loppusilaus tarroin ja koristekuvioin. 

Huomasin muuten että kortteja on tosi vaikee kuvata. Tuntuu että kuvissa näkyy kaikki pienetkin virheet ja koitapa vaan ottaa kuva missä kortti on suorassa ja kaikki värit näyttää sille mitä ne on... Mahdotonta!

Mutta jospa näistä joku sais ideoita vaikka sitten ensi vuoden kortteihin. Mä oon ainakin alottanut jo suunnittelun.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulukalenteri

Heippa taas! Oon vähän nyt taukoillu bloggailusta. Ihan vaan koska en jaksa istua koneella ja toisekseen mulla ei oo ollu mitään blogattavaa. On mulla joitain puuhasteluja ollut, mistä ois voinut blogata, mutta en oo kuvannu mitään! Oikeesti, lokakuussa oon ottanu vaan 17 kuvaa. Mitä!? Ja mun mielestä blogi ilman kuvia on tylsä.

No nyt mun oli päästävä jakamaan tänne mun joulukalenteri. Se on aika tavallinen ja helppo tehä, mutta se kuvastaa kuinka taas odotan joulua. Mun mielestä loka- ja marraskuu on ankeinta aikaa vuodessa. On niin harmaata ja koko ajan vaan pimenee. Vettä ja kuraa on joka paikassa ja paleleekin. Hyi, miten kurjaa.

Syksyn harmaus ei näytä yhtään niin ankealle hiutaleiden läpi

Paras tapa mun mielestä on torjua tätä kurjuutta, aloittamalla joulun suunnittelu heti lokakuun alussa! Kun kaiken vapaan ajatteluajan käyttää miettimällä millaisia joulukortteja tekee, mitä joulukoristeita kotiin vielä tarvii, mitä joululahjoja ostaa, mitä pikkujouluissa tarjotaan, jne.. ei yksinkertaisesti kerkeä miettimään syksyn kurjuutta. Jos ajatukset kuitenkin lipeää siihen että tänään on marraskuun 15. päivä, aivot ei suinkaan ajattele että "yhyy vielä 4 kuukautta kevääseen", vaan että "Apua, ihanaa, enää 5 ja puoli viikkoa jouluun".


Jouluistukaa siis ihmiset! Tää on paras tapa torjua kaiken sortin syys- ja kaamosmasennukset. Aloittakaa vaikka askartelemalla joulukalenterit, enää reilu 2 viikkoa ensimmäisen luukun avaamiseen. Tulitikkukalenterin tekoon et tarvitse kuin ison kartongin, 24 tulitikkurasiaa, paperia (itse käytin ihan lahjapaperia), kartonkia ja numerotarroja tai tussin.


Päällystä rasiat paperilla. Leikkaa kartongista pieniä neliöitä, joihin merkitset numerot. Liimaa neliöt tulitikkurasioihin ja tulitikkurasiat isoon kartonkiin. Varmista että rasiat mahtuu avautumaan! Ja näin on joulukalenteri valmis. Mulla tämän tekemiseen meni aikaa n. 4 tuntia. Jälkeen päin mietin että ton pohjakartongin ois voinut koristella vaikka leimasimella, mutta yksinkertainen on kaunista tai jotain. Rasiohin piilotetaan sitten ukkelini kanssa vuoropäivinä toisillemme jotain pientä. Faktahan on että tulitikkurasioihin ei kovin suuria asioita mahdu, mutta rasiaan voi laittaa vaikka lapun mistä yllätyksen löytää. "Yllätys on astiakaapissa"

En malttaisi odottaa!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kiireinen syksy

Pahoittelut, en oo kirjotellut tänne ikuisuuteen, enkä varmaan pariin viikkoon tuu kirjottamaankaan. Tähän syynä ihan se että en oo kotoillut viime aikoina. En oo leiponut, en kokeillut uusia ruokia, en tehnyt käsitöitä, en askarrellut ja kissatkin on ollut ihan tavallisia! 

Wallua masentaa
Normaalipuuhien sijaan oon kökkinyt useana sunnuntaina mustikassa ja sitten viikot oon lähes tulkoon syönyt vaan niitä mustikoita. Oon syönyt niitä piirakan päällä, jogurtissa, rahkassa, pelkilteen. Enää ei tee mieli mustikoita. Nyt ahmin luumuja ja omenoita. Viikonlopun menovinkkinä Jyväskyläläisille, Paviljongilla on la-su ihanat Ween Maan Wiljaa -markkinat. Tonne on ehdottomasti mentävä, ehkä mun lempparitapahtuma vuodessa (jaetulla ykkössijalla joulumarkkinoiden kanssa)!


Metsässä kökkimisen lisäksi oon syksyllä viettänyt pari mökkiviikonloppua hyvässä seurassa. Elokuussa parhaan kaverini synttäreitä viettäen, ja viime viikonloppuna ihanien hullujen serkkujeni kanssa rikkaruohoja kitkien.


Oman veronsa jaksamisesta on vienyt myös rakkaan mummoni kuolema. Ainakin omalla kohdalla mummon kuolema tuli suurena yllätyksenä. Lohtua on kuitenkin antanut se että kaikki meni mummon kannalta onnellisesti, mummo sai olla kotonaan loppuun asti. Ja kerettiin vierailla mummon luona isolla porukalla juuri kuolemaa edeltävänä viikonloppuna. Nyt mummo on saatettu haudan lepoon ja saadaan keskittyä ihan vain muistelemaan ja ikävöimään.

Puuhaa riittäkin tästä vielä n. kuukaudeksi eteenpäin. Luvassa on ainakin yhdet häät, terassin avajaiset/terassi kauden lopettajaiset, ulkomaan matka ja naisten ilta/tuparit. Palaan blogin ääreen kun kiireet taas helpottaa ja on aikaa/intoa näperrellä. Ihanaa syksyä kaikille!

maanantai 19. elokuuta 2013

Kantarellipiirakka

Viikko tai pari sitten sain isältä kantarellejä, jotka se oli saanut naapuriltaan. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ihan itse tekemään jotain metsäsienistä! Pitkän pohdinnan jälkeen päätin tehdä ihan kantarellipiirakan. Tai itse asiassa kaksi piirakkaa, koska sieniä olikin niin paljon. Ensimmäisen tein ilman broilerijauhelihaa, molemmat oli hyviä, mutta jauhelihalla oli tietenkin ruokaisampi.

Kantarellipiirakka 

Pohja:

125 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
½ dl kylmää vettä

Täyte & munamaito:

200 g tuoreita kantarelleja
2 pienehköä kesäsipulia
n. 300 g jauhelihaa (mä laitoin koko 400g paketin, mikä oli mun mielestä liikaa)
50-100 g juustoraastetta
mustapippuria

2 munaa
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa

Pohja:  Nypi voi ja jauhot ryynimäiseksi. Lisää suola ja viimeiseksi vesi. Sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte: Paista kantarellejä hetki voissa. Silppua sipulit, myös varret. Paista jauheliha kypsäksi, hauduta myös sipulisilppua hetki. Mausta. Lisää kantarellit, jauheliha, sipulit ja juustoraaste pohjan päälle. Riko munat kulhoon, lisää maito ja kuohukerma, sekoita. Kaada täytteen päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.




tiistai 6. elokuuta 2013

Kuhaherkuttelua

Sunnuntaina olin äitin ja tätini kanssa vattupuskassa, millä välin isä oli käynyt järvellä. Saaliksi oli saanut kuhan, jonka lahjoitti meille, ihanaa, nam! En oo syönyt kuhaa ikiaikoihin, mutta muistin että hyvää se on. Anssi kommentoi että "Ehkä kesän paras ateria", mutta mä pistän paremmaks ja sanon että pääsi kyllä Elämäni parhaat ateriat top viiteen!

Paistoin kuhafileet pannulla voissa. Kaverina syötiin perunamuussia ja salaattia, ja sitten tein vielä sipulivoikastikkeen. Sen tekeminen on niinkin yksinkertaista että pehmentää sipuleita kattilassa reilussa voissa (2 kesäsipulia, n. 60g voita), lisää mausteet (laitoin pippuria, persiljaa) ja tilkan (n. ½ dl) vettä ja antaa hetken muhia. 


Rakastan tätä aikaa vuodesta, koska luonto on täynnä herkkuja! Esim. tossa kuvassa punaiset kirsikkatomaatit on meidän parvekkeelta ja salaatinlehdet mummon penkistä. Haaveilen että mulla olis joskus oma iso piha, jonne voisin laittamaan kasvamaan paljon kaikkea.. Mutta onneksi sitä odotellessa on Suomen metsät ja jokamiehen oikeus. Eilen herkuttelin jälkkäriksi vadelmapiirakkaa tuoreilla vadelmilla. Tänään töissä oli eväänä jogurttia kerä mustikoiden ja vadelmien. Voi mitä ihania ilmaisia herkkuja!


Ps. Huomasimpa sattumalta että juuri tänään on tasan vuosi siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogipostauksen! Niin se aika rientää..

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ötökkäkakku

Ihana kummipoikani täytti perjantaina 6 vuotta. Pojan äiti oli vihjannut että ois kiva jos voisin tehdä jonkun kakun ja mullahan alko heti päässä raksuttaa.. Poitsu on kiinnostunut luonnosta ja hyönteisistä, joten päätin tehdä hyönteiskakun!


Kakkupohja on normaali kuuden munan sokerikakkupohja. Kakku on kostutettu maidolla ja täytteenä on vadelmahilloa ja Kinuskikissan suklaatäyte valkosuklaasta. Täyte oli mun mieleen ja muutkin kehu kakun makua. Täytin kakun edellisenä iltana, mutta hyvin vois täyttää aiemminkin. Päällyste ja koristeet on marsipaania ja polku keksimurua. Vihreä on sekoitettu limen ja mustan värisistä marsipaaneista.


Pieniä vastoinkäymisiä tuli kakun kanssa vastaan... Ensimmäinen kakkupohja valui uuninpohjalle, koska äitiltä lainaamani kakkuvuoka vuoti. Onneks tein pohjaa hyvissä ajoin niin kerkesin vielä kauppaan ostamaan uuden vuoan. Toisena vastoinkäymisenä oli muurahaisten päät ja jalat, ne irtoili. Paikkailin niitä sitten marsipaanilla ja kyllä niistä ihan hyvät tuli, mitä nyt toisella muurahaisella oli vaan viis jalkaa. ;)


Pakko laittaa vielä kuva kun tehtiin illalla porukalla paellaa. Oli kun ois Espanjassa ollut kun aurinko paisto niin lämpimästi, ruoka oli hyvää ja pikkulikat piti tanssiesitystä.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kalaruokien opettelua

Mä lupasin alku kesästä itselleni että opettelen kokkaamaan enemmän kalaa. Oikein hävettää miten vähän me syödään kalaa, vaikka mä rakastan kalaruokia! Kun meillä syödään kalaa, se on lohta, tavallisesti medaljongeja. Kerran oon paistanut ahvernia ja joskus kolme vuotta sitten tein jotain muikuista. Kala vaan tuntuu niin kalliille ja oon jotenkin vaan pitänyt sen käsittelyä iljettävänä.

Oon nyt kesän aikana opetellut paistamaan muikkuja. Prisman palvelutiskiltä satsi perattuja muikkuja meidän kahden päivän tarpeisiin maksaa vaan muutaman euron. Pyörittelin muikut suolalla ja pippurilla maustetussa ruis-&vehnäjauhoseoksessa ja paistoin voissa pannulla. Vaikeaa? Ei. Kallista? Ei. Hyvää? Kyllä!

Tänään opetteluvuorossa oli kalakeitto. En oo siis ikinä tehnyt kalakeittoa, joten luotin täysin Kodinkuvalehden ohjeeseen. Kalana käytin puolet lohta ja puolet siikaa, ja osan perunoista korvasin porkkanoilla. Ja ai että oli hyvää! Kalat ostin tosiaan taas Prisman palvelutiskiltä, ostin vähän reilummin mitä ohjeessa on, molempia n. 300g, yhteensä kaloille tuli hintaa n. 12 euroa. 

Ps. Jouduin nyt vaihtamaan takasin tyhmään blogimalliin, näin nimittäin kaikki toimii niinkun pitääkin! Haluan kyllä takasin sen "dynaamisen mallin", mutta haluaisin että se myös toimii. No katsotaan, älkää häiriintykö vaihtelevista ulkoasuista. ^__^


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ystävien häät

Mulla vieläkin tökkii tässä blogissa ihan kaikki mahollinen. Esikatselu, kommentit, ulkoasu... Joku anonyymi oli kommentoinut että sillä näky mun blogi sellasena kun pitääkin, mutta mulla ei toimi eri selaimillakaan. Ja oon koittanu tehdä ulkoasun uudelleen ja muokata asetuksia mutta ei, ei toimi.. :( Koitan nyt kuitenkin kirjottaa, pahoittelen kirjotus- ja ajatusvirheitä.

Viikko sitten lauantaina päästiin tän kesän ainoihin häihin. Tai niin luultiin, mutta perjantaina postista napsahti uusi hääkutsu. Nää toiset häät on tosin syyskuun puolivälissä että ne taidetaan laskea jo syyshäiksi? Mutta näistä kesähäistä. Häät oli Soinissa Pohjanmaalla, vihkiminen Soinin kirkossa ja hääjuhla ravintola Tervahovissa. Vieraita oli kirkossa ja ruokaillessa vajaa 30, illalla tuli juhlijoita lisää.



Häiden teemavärinä oli turkoosi. Sitä oli ripoteltu niin pöytäkoristeisiin, kahvipöytään kuin hääparin ja kaasojen&bestmanin vaatteisiinkin. Olipa boolikin teemavärin mukainen. "Hääkarkkina" oli kuoressa jokaiselle vieraalle rakkausruno ja arpa, yksi vieras ainakin voitti 20 euroa. :)



Ruoat oli hyviä. Unohdin tosin ottaa niistä kuvaa, koska oli niin hirveä nälkä siinä vaiheessa. Jälkiruoan sentään muistin kuvata. Häistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka en tuntenut sieltä melkein ketään niin oli kotosa ja rento olla.


lauantai 13. heinäkuuta 2013

jökjökjökkii, Blogger!

Bloggeri nyt jotain jökkii mulla. Vaihdoin tosiaan sillon kuukaus (?) sitten tätä ulkoasua, koska mun mielestä se "perinteinen" blogimalli on niin epäkäytännöllinen. Ainakin siis omassa käytössä, kun tää on mulle tällanen käsityö/ruoka/parvekepäiväkirja, niin hirveen työlästä aina selata sivukaupalla tekstejä etsiessään jotain tiettyä kuvaa tms. Mutta niin, tänään kun tulin kirjottamaan postausta ystävän häistä niin huomasin että toi ulkoasu on ihan sekasin. Aivan mustavalkonen, vaikka ei todellakaan pitäisi olla!

En nää myöskään tekstien kommenttikenttää ja kirjoitettavan tekstin esikatselu ei toimi! Apua, toivottavasti on vaan joku hetkellinen häiriö, en halua palata siihen vanhaan ulkoasuun. Onko muilla ongelmia bloggerin kanssa? Ja näättekö mun blogin violettisävyisenä vai alla olevan näköisenä?



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kissat kesälomalla

Mulla alko eilen arki eli työt. 3 viikon loma meni älyttömän nopeesti, mutta kyllä mä kerkesin kaikkee mitä halusinkin keretä. Maanantaina olin vielä ihan "eiiiii vielä, en haluuuuu töihin", mutta siellä onkin ollut kivaa. Töitten alun kunniaksi laitain ikivanhoja (=2 viikkoa vanhoja) kuvia kun meidän likat oli vajaan viikon kesälomalla "mummolassa".

Tytöt rakastaa mummolan isoja ikkunoita, joista on hyvä kurkistella pihan tapahtumia. Naapurin lapset oli ihmetellyt kun oli kissoja kahdessa kerroksessa, Tiuski keittiön ikkunalla alakerrassa ja Wallu makkarin ikkunalla yläkerrassa.


Tytöt ulkoili mummolan takapihalla valjaissa. Tiuski on jo konkari ulkoilussa. Nytkin meni suoraan passipaikalle kuusen kannon juuren, eikä siitä liikahtanut ennen kun sisälle kannettiin.


Wallu sen sijaan...

Ihanan pehmeä nurmikko kelliä.

"Saako tänne mennä?"


"Maistetaas tätä kukkaa..."
"Hyi pahaa!"
Wallun keppi!
"Mitäs nämä on?"

Kannon nokasta oli hyvät näkymät.
Ulkoilun jälkeen vähän väsytti, portaissa oli hyvä ottaa torkut.
Työn iloa kaikille sorvin ääreen palanneille, kesä jatkuu vielä piiitkään! Ja hyvää lomaa kaikille lomailijoille, kuten meidän mammalle. :)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Parvekkeen kuulumisia

Jee, saatiin vihdoin parvekkeelle matto! Äidin ja isän varastosta löytyy vaikka mitä, nyt meidän keltaiselle parvekkeelle täydellisesti sopiva keltainen matto. Nyt tää on ihana kesähuone.

Parveke näkymät sisältä. Orvokit parvekelaatikossa saa vielä lähtöpassit, kun käyn hakemassa äitiltä krasseja. Toivottavasti arvon krassit ei vaan loukkaantuneet mun kovakouraisesta istutustavasta. Kuten tarkkasilmäiset voi huomata, meidän kissanverkkoprojekti ei ole oikein edistynyt... Teen siitä päässäni liian isotöisen asian, tai oikeestaan se tarvikkeiden osto on mikä mulla tökkii. Ehkä vielä tänä kesänä?
Keltasen maton lisäksi parvekkeelle muutti keltainen kastelukannu ja harja. Ja ihan sattumalta keltaiset, en kaupassa yhtään muistanut että meillähän on keltainen partsi.
Uusia kukkiakin parvekkeelle on muuttanut. Petuniaa lattiaruukkuun, amppeliin ja parvekelaatikkoon, pelargoniaa toiseen lattiaruukkuun ja uusi tuttavuus riippapelargonia amppeliin. En uskalla laskea paljon mulla on mennyt rahaa meidän parvekkeeseen (vaikka oon kyllä koittanut pihistellä), mutta ei kai sen väliä, se on joka euron arvosta.
Yrtit on kasvanut kovaa vauhtia. Alla olevassa kuvassa persilja, basilika, timjami ja sitruunamelissa. Sitruunamelissan jouduin käydä ostamassa Plantagenista, koska mun istuttama ei vaan lähtenyt kasvamaan! Muut on itse siemenestä kasvatettuja.
Ruohosipuli ja korianterikin kasvaa hitaasti mutta varmasti. Toi korianteri mua jännittää kovasti, mutta hyvälle toistaseksi näyttää. Ruohosipuli nätti aluks ihan onnettomalle, mutta nyt se alkaa näyttää jo ruohosipulille!
Salaatit sen sijaan... No, kasvaa hiiiitaaaasti... Tää olikin hyvin kokeellinen kasvatus, netistä kun en löytänyt (=osannut etsiä) että voiko niitä kasvattaa muovilaatikossa. Mulla ei oo kyllä muutenkaan mitään kokemusta salaatin kasvatuksesta, mutta ehkä sitä tässä oppii.
Yhtäkaikki, rakastan meidän parveketta! Tässä on ihana viettää aikaa. Lukea kirjaa, napsia mansikoita suoraan amppelista, katsoa kun kissat nautistekelee, tonkia kukkia ja yrttejä... Ja vaikka ei oo kesä edes puolessa välissä, suunnittelen jo että mitä laitan ens kesänä mihinkin.