tiistai 17. marraskuuta 2015

Jyp-lapaset Deluxe

Innostuin pitkästä aikaa tekemään Jyp-lapaset, kun keksin että niistä pitää saada vielä hienompi ja parempi malli. Täytyy kyllä myöntää että aivot jäi näidenkin jälkeen vielä raksuttaa että miten niistä sais vielä hienommat... Tohon logoon kun en oo vieläkään ihan tyytyväinen. Noh, ehkä ensitalvena kehittelen taas, nyt on niin paljon muita projekteja ja suunnitelmia.



Jyp-lapaset
lanka: 7-veljestä (sisälapasessa joku pehmeä akryylilanka)
puikot: 4 (tai 3,5)
koko: miehelle

Tästäkään mulla ei ole ylhäällä kun epämääräisiä silmukka- ja kierrosmääriä, eli jokseenkin sekavaa ohjetta.. Yritän järkeistää tätä ens kerralla kun teet vastaavat lapaset.

Luo 44 silmukkaa. Neulo n. 25 kerrosta mustalla ja punaisella 2oikein 2nurin -joustinneuletta.
Kämmenosa sileää neuletta 50 kierrosta, jonka jälkeen kärkikavennukset. Peukalolle jätetty paikka kierroksella 19 tai 21 (sekavat muistiinpanot..), peukalo 17 kierrosta ja kavennukset.

Sisälle tein toisen lapasen (tuplalapanen?). Poimin joustinneuleen lopussa ennen kämmenosan aloitusta neuleesta 44 silmukkaa ja neuloin akryylilangalla sisään toisen lapasen. Lapasista tuli tosi lämpösen oloset ja akryylilanka tuntuu kämmenselkää vasten mukavammalle kun seiskaveikka.

Kämmenselkään jäljensin Jypin logon seuraavan piirtämäni kaavion mukaan.



lauantai 14. marraskuuta 2015

Junasukat

Noniin, asiaan.

Kaverit sai pienen tyttövauvan n. kuukaus sitten. Mähän olin jo intoillu uutta vauvaa neulomalla. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä junasukat. Oon kuullu että ne on parhaat sukat vauvalle. Löysin täältä hyvän ohjeen. Lankana siis oli 7-veljestä, kolmosen puikoilla. Kun pikkuinen syntyi ja sain kuulla että se on tyttö, piti sukat koristaa vielä kukkasin. Ohje niihin löytyi täältä, näissäkin lankana 7-veljestä, olisko koukku 3,5.


Pyysin palautetta sukista, kun tosiaan aika vaikea arvioida sopivuutta, vauvoista kun ei juurikaan oo kokemusta. Tälle pienikokoiselle kuukauden vanhalle tytölle sukat oli sopivan kokoiset. Jalkaterä oli kyllä siinä ja siinä, että ehkä olisi voinut olla vähän pitempi. Mutta jospa ne asiansa ajaisi näin alkuun. Pitää katsoa, jos jostain jämälangoista tekisi toiset vähän suuremmat. Tälläsiä pieniä juttuja on niin kiva neuloo, kun saa nopeasti valmiiksi.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Long time no see

Meinasin ensin kirjottaa tän toisen postauksen alkuun, mutta olikin niin paljon sanottavaa, että laitettakoon erilliseen päivitykseen.

Ei oo tullut pitkään aikaan tänne kirjoteltua. Ei vaan yksinkertasesti jaksanut työpäivien jälkeen enää yhtään istua koneella. Mutta kuukaus sitten jäin työttömäksi, niin ehkä nyt... Huomasin nimittäin sellasen jutun että mulla ei oo enää mitään ohjeita tallessa (ei neulonta, eikä leivonta), sen jälkeen kun oon niitä tänne lopettanu kirjottamasta. Mulla on vaan yks läjä epämääräisiä papereita, joissa on mittoja "100g margariini, 1dl sokeri" jne., ja toinen läjä missä on merkintöjä "40s 20k, 19k, 17k, 38k", hyvin selviä leivonta- ja neuleohjeita siis. Yritänpä siis laittaa niitä taas tänne ylös, niin pysyis järjestyksessä. Kun kirjottaa "toiselle" tulee kirjotettua vähän selkeämpiä ohjeita kun itselle.


Pieni tilanne päivitys. Mummoni kuoli syksyllä 2013, jäi tyhjä omakotitalo Hankasalmelle. 2014 helmikuussa erosin avomiehestäni, muutin yksiöön, tutkiskelin itseäni ja mitä haluan tehdä. Ajattelin että sinne tyhjän talon isolle pihallehan olisi kiva laittaa kasvimaa, isän kanssa se sitten toteutettiin. Juhannuksena tulin sitten kisujen kanssa tänne lomailemaan ja kasvimaata hoitamaan. Ja sille tielle jäin. Sen jälkeen taisin kaupunkiyksiössäni viettää yhden yön. Kuljin kesän täältä töihin Jyväskylään. Työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin kyykin ja kuokin yksin pihalla ja sieltä kaaduin suoraan sänkyyn. En tuntenut täältä oikeastaan ketään, setäni piipahti pari kertaa pihalla. Kaupan tädin, bussikuskin ja naapurien kanssa vaihdoin sanan silloin tällöin. Mitä lähemmäs syksy tuli, sitä enemmän ajatus kaupunkiin palaamisesta ahdisti.

Onneksi asiat kääntyi hyvin ja elokuun 2014 lopulla muutin tähän omakotitaloon virallisesti. Syyskuussa uskaltauduin (kerkesin) vihdoin paikalliseen baariin, ja siitä pikkuhiljaa sitten tutustuin paikallisiin ihmisiin ja uutena vuotena tapasin myös niin ihanan miehen, että hänen vuoksi oli pakko riskeerata oma mielenrauha ja ihana yksinäisyys. Samalla rakastuin ylipäätään kaikkeen täällä. Siihen, kun työmatkalla nään lehmiä. Siihen, kuinka kaikki todella muuttuu vuodenaikojen mukaan. Siihen, että ihmiset on uteliaita ja aidosti kiinnostuneita toisten asioista (niin hyvässä kuin pahassa). Siihen että täällä mulla on koko ajan tekemistä. Siihen että täällä pystyn vihdoin hengittämään.


Kertaakaan en oo katunut tänne muuttoa. En edes silloin, kun vielä bussilla kulkiessa työmatkaan kului 1h 15min suuntaansa. En silloin, kun talvisen viikonloppumatkan jälkeen talo on kuin jääkaappi ja uuni yskii savua sisään. En silloin, kun sisällä on hämähäkit, muurahaiset ja ampiaiset sulassa sovussa. En kertaakaan, en ohikiitävää hetkeäkään. Sen sijaan monesti oon havahtunut pakahduttavaan onnen tunteeseen. Toivottavasti en täältä joudu koskaan lähtemään. En tiedä voiko maailmassa olla parempaa paikkaa.