Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.

Etsi kuvasta Wallu.

Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.

Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.

Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

Kissat kesälomalla

Mulla alko eilen arki eli työt. 3 viikon loma meni älyttömän nopeesti, mutta kyllä mä kerkesin kaikkee mitä halusinkin keretä. Maanantaina olin vielä ihan "eiiiii vielä, en haluuuuu töihin", mutta siellä onkin ollut kivaa. Töitten alun kunniaksi laitain ikivanhoja (=2 viikkoa vanhoja) kuvia kun meidän likat oli vajaan viikon kesälomalla "mummolassa".

Tytöt rakastaa mummolan isoja ikkunoita, joista on hyvä kurkistella pihan tapahtumia. Naapurin lapset oli ihmetellyt kun oli kissoja kahdessa kerroksessa, Tiuski keittiön ikkunalla alakerrassa ja Wallu makkarin ikkunalla yläkerrassa.

Tytöt ulkoili mummolan takapihalla valjaissa. Tiuski on jo konkari ulkoilussa. Nytkin meni suoraan passipaikalle kuusen kannon juuren, eikä siitä liikahtanut ennen kun sisälle kannettiin.

Wallu sen sijaan...

Ihanan pehmeä nurmikko kelliä.

"Saako tänne mennä?"

"Maistetaas tätä kukkaa..."

"Hyi pahaa!"

Wallun keppi!

"Mitäs nämä on?"

Kannon nokasta oli hyvät näkymät.

Ulkoilun jälkeen vähän väsytti, portaissa oli hyvä ottaa torkut.

Työn iloa kaikille sorvin ääreen palanneille, kesä jatkuu vielä piiitkään! Ja hyvää lomaa kaikille lomailijoille, kuten meidän mammalle. :)

Karkulainen

Kyllä meillä oli huolta alkuviikon... Jätettiin sunnuntai-maanantai yöks parvekkeen ovi auki, koska on niin kuuma nukkua, ja että saa kissat katsella maailman menoa. Heräsin sitten maanantaina klo 5.40 vessassa käymään ja ihmettelin kun Wallua ei näy missään... Tavallisesti siis jos ees kelloa katsoo aamulla niin se on vieressä huutamassa ja kiehnaamassa. Tiesin siis heti että jotain on vialla. Katsottiin piilot läpi ja tulos oli että se ryökäle on karannut. Wallu oli siis tullut jollain keinoin alas meidän 3. kerroksen parvekkeelta. Meillä on parvekkeella verkko puoliväliin asti, mutta oishan se pitänyt arvata että meidän kiipeilijä vielä haluaa sitä yli.

No siinä heti aamulla etsittiin ja vietiin lähitaloihin ilmotuksia että on kadonnut. Mun piti lähtee päiväks töihin, mikä oli ihan hyvä että sain muuta ajateltavaa. Päivällä kun ei oikein oo järkeä etsiä, kun on niin paljon ääniä ja kissa on kuitenkin yöeläin. Illalla tehtiin lisää ilmotuksia ja etsittiin. Vein myös pihalle ruokaa, vettä ja Wallun oman peiton. Tiuski oli ihan sekasin, aluks maanantaina se nautiskeli rauhasta, nukku ketarat ojossa sängyllä, mutta jo illalla alko jatkuva naukuminen. Ruokakaan ei maistunut kun ei ollu Wallu vierellä hotkimassa.

Saatiin pari vinkkiä että Wallu on nähty meidän talon ympäristössä, takapihalla parvekkeiden alla ja etupihalla grillikatoksen nurkalla. Mulla oli onneks keskiviikkona vapaapäivä, joten pystyin sitä edeltävänä yönä etsimään kunnolla Wallua. Puolilta öin lähdettiin Tiuskin kanssa seisoskelemaan pihalle. Seisoskelu tuotti tulosta ja näin Wallun livahtavan grillikatoksen nurkalta meidän rapun suuntaan metsään. Soitin Anssin alas ja se näki tullessaan myös Wallun.  

Odoteltiin ja kierreltiin etupihalla. Huutelin metsän reunassa "Walluuu, miii, miii, mii" kun alko kuulua vastailua. Ääni tuli koko ajan lähemmäs ja jonkin ajan päästä Anssi huomasi Wallun muutaman metrin päästä meistä. Mä jatkoin Wallulle juttelua ja siinä vaiheessa Tiuskikin osallistu "keskusteluun". Wallu sitten luikki Anssin ja mun välistä Tiuskia (ja meidän rappua) kohti.  Aluks ei uskallettu kumpikaan liikahtaakaan. Kyykistyin sitten varovasti ja kun Wallu oli lähössä takas metsään päin, nappasin sen syliin. Ja puristin kyllä niin lujaa ettei ois ikimaailmassa voinu päästä enää karkuun. Tärisin ihan hulluna, kun olin sisällä rapussa ja alaovi kiinni, ja tiesin että nyt se ei pääse enää karkuun.

Reissun jälkeen väsytti

Kaks vuorokautta ryökäle oli omilla teillään, ja voi jestas että olin huolissani. Onneks naapurit reagoi ilmotuksiin ja facebookissa Wallun kuvaa jaettiin yli 180 kertaa. Älyttömän paljon helpottaa omaa oloa kun tietää että ihmiset pitää silmänsä auki ja ovat kiinnostuneita. Vaikka Wallu löyty ihan kotipihasta, olisi se metsiä pitkin voinut mennä kauaskin. Ja onneks oon käynyt kotona noita "kissakielisiä" keskusteluja Wallun kanssa. Esim. jos meillä on ollut vieraita joita Wallu on arastellut niin oon rohkassu sen esille matkimalla sen naukumista. Samalla äänellä sain sen nyt esille, en tiedä olisko se muuten tullut...

Wallu on nyt "kotiarestissa", parvekkeelle ei oo asiaa ilman valjaita! Me ollaan jo Anssin kanssa suunniteltu millanen kissan pitävä verkkosysteemi parvekkeelle rakennetaan. Siitä lisää kun saadaan toteutettua se...

Kiireinen toukokuu

Eipä oo kerennyt tänne kirjotella, on vaan niiiiin paljon kaikkea! Toissa viikonloppuna kävin serkuntytön synttäreillä ja tein äidille ruokaa äitienpäivänkunniaksi. Järjesteltiin äitin kanssa kuolleen mummoni kortit ja kirjeet usealta vuodelta. Vanhin kirje oli vuodelta 1935, joten voitte vaan kuvitella kuinka paljon niitä kirjeitä/kortteja oli. Järjesteltiin postit pinoihin lähettäjän mukaan, meillä meni hommaan yhdessä viisi tuntia, kyllä sen jälkeisenä yönä kortit vilisi silmissä. Mutta ihania aarteita ne oli, sieltä löyty mm. mummoni ja pappani kihlajaiskortteja vuodelta 1949, mummon ja papan työ- ja koulutodistuksia, äitini ja äidin sisarten askartelemia äitienpäiväkortteja 60-70 luvuilta, iso pino mummon siskon lähettämiä kirjeitä, postikortteja ympäri maailmaa, jne...

Sain Anssilta auringonkukan.

Viime viikosta torstai ja perjantai meni ihan täysin äitin ja siskon synttärijuhlia järjestellessä. Äitini täytti pyöreitä ja siskosta tuli täysi-ikäinen, joten oli aihetta suuriin juhliin. Lauantai menikin siis juhliessa ja sunnuntai siitä toipuessa. Mulla ei oo juhlista kun kaksi kuvaa, kun en vaan mitenkään kerennyt kuvaamaan, kun juoksin koko ajan joko seurustelemassa vieraiden kanssa tai auttamassa kavereitani jotka oli keittiöhenkilöinä meillä. Voin kertoa että 15 tuntia ees taas juoksemista korkkareissa ei tee jaloille hyvää, sunnuntaina en voinut astua kun jalan ulkosyrjällä ja vieläkin särkee! Mutta pitää kertoa tästä aiheesta lisää kun saan jostain kuvia.

Kaiken tän lisäks oon hoitanut kukkia, neulonut ja seurustellut meidän kisujen kanssa. Mä voisin istua meidän partsilla tuntitolkulla ihmettelemässä maailmaa neitien kanssa. Niin ja tänään käytiin Anssin kanssa leffassa kattoo Kon-Tiki. Saatiinkin yksityisnäytös, koska näytöksessä ei ollut meidän lisäksi ketään, haha, varmaan tosi kannattavia Finnkinolle tollaset näytökset! Se Kon-Tiki kertoo siis miesporukasta 1940-luvulta, jotka matkas lautalla Perusta Polynesiaan. Ja se on siis ihan tosi tarina! Oli ihan hyvä leffa, parempi mitä odotin. Vähän vaan liian pelottavia mulle jotkut kohdat, kun oon tällanen mamari.

Tässä vielä mun toissa viikon kevät kynnet. 

Saa nähä millon kerkeen taas kirjotella, huomenna pitäis joutaa taas töihin, jossa kiirettä piisaa että pääsen joskus kesälomalle! Perjantaina on mummelin hautajaiset ja sen jälkeisenä viikonloppuna mökkeilyä. Mutta koitan taas kirjotella kun on jotain aihetta.. Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa!

Pääsiäismuffinsit ja munaton Wallu

Mun kummitäti kävi jokin aika sitten Berliinissä, mistä hän toi mulle tuliaisiksi suklaata ja leivontajuttuja. Pitikin heti muffinseja tehdessä kokeilla näitä ihania koristeita. Muffinsit tein tällä lemppariohjeellani. En varsinaisesti jaksanut satsata tohon koristeluun. Noita porkkanaitahan ei ois vaikee itsekään tehdä marsipaanista, mietin että niillä ois hyvä koristella vaikka porkkanakakku!

SUKLAAMUNA

MARSIPAANIPORKKANA

Meidän Wallulta lähti tänään munasarjat, hän on nyt siis ihan munaton. Wallulle ei olis riittänyt pelkkä kauluri, koska Tiuski pesee sitä, joten Waltsulle laitettiin kokovartalosukka. Ja nyt se näyttää ihan maksamakkaralta! Sydäntä särkee kun kattoo sitä kun se yrittää pestä itteensä mutta kieli vaan tarttuu tohon pukuun kiinni. Mutta on toi parempi vaihtoehto, voi kuitenkin liikkua aika vapaasti, ei kolise kauluri joka ovenpieleen.

Meidän pikkuakka onkin ihan hoikka! Sillä on vaan niin muhkee karva että näyttää isommalle. Painoa neidillä oli 2,8 kiloa.

Wallu on iso tyttö jo!

Meidän vauvalla on eka kiima! Tai ainakin ekan kerran huomaa että se on kiimassa. Tiistaina maukumista kuunneltiin koko ilta. Onneksi se on vielä aika lievää ja selvästi on jo rauhottumaan päin. Tässä kuvia meidän isosta tytöstä!

"Namnam, varpaanväli nöyhtää!"

Neidit päätti purkaa raapimapuun. Pitäis varmaan ostaa sisalnarua ja päällystää se uudelleen...

Loppuun vielä Waltsun petomainen puoli. Hurmaava eikö?

Asuntomme valtias Wallu

Toissa viikonloppuna katottiin äitin kanssa youtubesta hauskoja kissavideoita. Yhessä videossa kissa hyppäsi oven päälle. Satuin sitten äitille mainitsemaan "Eipäs oo Wallu vielä tota keksiny". No ei ollu. Vielä. Nyt on. Yks aamu Anssi sano että Wallu istu yöllä oven päällä naukumassa. Luulin että Anssi näki unta, mutta ei totta se on. Vain katto on rajana meidän Wallulle...

Tässä myös videomateriaalia aiheesta. Tietenkin siellä karmilla parin metrin korkeudessa pitää jahdata omaa häntäänsä... Mites muutenkaan?

Miks noille videoille on niin vaikee keksiä mitään järellisiä nimiä?

Oon nyt kirjotellu vähän vähemmän tänne, koska oon pitäny "tietsikkalakkoa". En siis kokonaan, vaan oon käyny koneella vaan nopeasti etsimässä jotain tms. Mulla on silmät ja pää jotenkin tosi rasittuneet ja kun töissä joutuu kuitenkin olla koko ajan koneella, niin oon koittanu nyt kotona olla vähemmän. Enkä kyllä muutenkaan oo tehny mitään tänne kirjottamisen arvosta!  

Ikean hyllyjä

Noniin, eli eilen esittelin mun Ikean ostoksia, mutta osa jäi vielä esittelemättä. Isä kävi siis tänään poran kanssa kylässä ja sain hyllyt seinille. Äiti lomailee, joten hänkin tuli tänään katsomaan uusia hankintojani. Ja vähän Tiuskia rapsuttelemaan. Kokkasin äitille ja isälle uunibroileria ja kasviksia kera riisin. Eli broilerinkoivet uuniin reiluksi tunniksi 175 asteeseen, paprikaa, parsakaalia ja punasipulia mausteiden ja öljyn kanssa perään kun aikaa jäljellä n. 25 min.

Jälkiruoaksi oli tietenkin Runebergintorttuja. Meinasin unohtaa koko Runeberginpäivän (joka on siis huomenna 5.2.), mutta onneksi asiasta muistutti Henskiksen blogi. Sieltä löytyikin ohje, jonka mukaan torttuja tein, ensimmäistä kertaa (äiti väitti kyllä että olisin niitä aiemmin tehnyt, mutta mitä en muista, sitä ei ole tapahtunut). Jätin karvasmanteliaromin pois, koska en siitä tykkää ja tuli tooosi herkullisia torttuja. Jokseenkin kyllä rumia, kiireellä ei tule hyvää.

Wallu on oppinut tänään uuden taidon, eli kuinka hypätään tiskipöydälle. Voi ei! Se tietää sitä että mitään ei voi jättää enää siihenkään turvaan ja pitää keksiä jotain turvajuttuja hellaan, neiti nimittäin hyppäsi tänään suoraan liedelle. Kääk! Pitää miettiä siihen joku suojausjuttu..

Wallu olisi kovasti mielellään asentanut hyllynkin jo paikalleen. Odotin kuitenkin isää apuun...

Ja tällainen se on. Tarvitsin siis jonkinlaista hyllyä mihin saa käytetyimmät mausteet, aiemmin kun ne ovat olleet hieman hankalasti tuolla kaapissa.

Olohuoneeseen isä asensi tauluhyllyn, johon laitoin kuvakirjani esille. Noissa Thaimaan-kirjoissa on kyllä vähän tyhmät kannet tohon, mutta vaihdan ne sitten kun saan tilattua uusia kuvakirjoja. Ei näytä toi seinäkään enää niin epätasaselle (en siis ole jaksanut maalata sitä kolmatta kertaa) kun sai siihen jotain katsottavaa.

Makuuhuoneessa pääsi peili seinälle. Oon raahannut tota peiliä muutosta toiseen mukana ja oisko nyt jopa ensimmäinen kerta kun saan sen seinälle! Ja tuohon se käy niin kauniisti.

Vihdoin alan olla tyytyväinen meidän kotiin. Jotain muutoksia on vielä suunnitelman alla, mutta ainut akuutti kriisi on enää olohuoneen verhot, ne on 20 cm liian lyhyet! Elloksella olisi ollut myynnissä juuri täydelliset verhot, mutta tietenkin ne loppui ennen kun kerkesin tilata. Nyt olen kolunnut netin läpi, ja ainut sivu mistä löysin lähes yhtä kivaa verhokangasta oli hieman liian hintava. Otan siis mielellään vinkkejä vastaan jos joku tietää hyviä verhokauppoja!