Synttärilahjoja

Mietin tänään että miksköhän en oo bloggaillu taas aikoihin. Mutta sitten tajusin että eihän mulla oo mitään uusia kuvia sitten viime bloggailun.. (Äiti, voisit antaa mulle joulukuvia..) Ennen kun nyt! 

Sain äitiltä ja isältä synttärilahjaks (mun synttärit on kyllä vasta viikon päästä...) ruokapöydän ja senkin! Näin mahtavan upeat lahjat, koska tori.fi! Mun lemppariostelupaikka, koska käytetyn tavaran ostamisesta tulee hyvä mieli. Ja rahan takia! Ruokapöytä+neljä tuolia löydettiin 50 ja senkki 80 eurolla.

Pöytäryhmä oli siksi niin halpa, koska yksi tuoli on aika romu. Mutta se ei mua haitannut koska meidän vanhat tuolit sopii tohon uuteen pöytään kuin nenä päähän! Nuo ruskea istuimiset on siis meidän vanhat tuolit ja noi beigepäällystyiset on pöydän mukana tulleet.

Pöytä on siis 100x160 ja jatkopalalla sen saa jopa kaksi metriä pitkäksi! Juuri täydellisen kokoinen meidän keittiöön. Onneks saatiin tää napattua. Laitettiinkin äitin kanssa tästä molemmat myyjälle viestiä heti kun huomattiin torissa. Naurettiinkin jälkikäteen kun molemmat laitto ilta yhdentoista jälkeen viestiä tuntemattomalle miehelle, eikä suinkaan toisilleen...

Senkin halusin siis meidän olohuoneeseen, mikä näytti joulukuusen poistumisen jälkeen niin tyhjälle. Onnistuin löytämään just sellasen mitä olin ajatellut, jee! Eilen kävin vielä Plantagenista ostaa sen päälle vähän kukkia. Sattu olemaan viherkasvit -50%, joten orkidean lisäksi mukaan lähti rahapuu ja pikkuinen ihmepensas.

Laitanpa meidän olkkarista tällasen yleiskuvankin, kun oon vaihtanu järjestystä (=siirtänyt nojatuolia :D) ja onpa tonne nurkkaan ilmestynyt Ikean lamppukin. Vielä kun sais uudet matot... Nää meidän nykyiset matot on 20 vuotta vanhat!

Pitäis varmaan laittaa taas jotain ruokapäivityksiäkin. Oon kokeillu taas paljon uusia ohjeita, mutta en oo muistanu kuvata mitään! Nyt koitan ryhdistäytyä, koska oikeesti hävitän kaikki hyvät ohjeet ilman blogia. Eli ruokakuulumisiin!

Jouluntuntua

Mä en millään jaksais odottaa enää joulua! Ajattelin tässä odotellessa vähän esitellä vähän meidän joulukoristeita. Alotin odottamisen jo syyskuussa, mutta onneksi väliin tuli matka Kreikkaan, niin joulukauden aloitus siirtyi lokakuulle. Sillon kai on jo ihan sallittua aloittaa? Aloitin kaamosvaloista ja silkkipaperihiutaleista. Pikkuhiljaa se joulu on jostain taas tullut. Joulukortit on askarreltu, lahjat on ostettu, pikkujoulut on pidetty. Kotiin on ilmestynyt jouluverhot, kynttilöitä, joulukuusi ja muita joulukoristeita.

Etsi kuvasta Wallu.

Erityisesti mun on kuitenkin esiteltävä tuota olohuoneen seinälle ilmestynyttä oksaa. Ihan siitä syystä, että minä itse sen sinne porasin. Oon tästä hyvin ylpeä, koska en oo aiemmin porannu mitään minnekään. Mutta onneksi on facebook ja siellä kavereita, jotka ymmärtää poraamisesta enemmän kun minä, kiitos heidän neuvojen, oksa on (ja pysyy?) seinällä.

Anssin kanssa kuvailtiin sitä oksaa kummatkin ja todettiin että kuvissa se ei näytä yhtään niin kivalle kun oikeesti. Mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä saa.

Oksan löysin siis syksyisellä marjaretkellä metsästä. Se oli valmiiksi luonnon kauniisti harmaannuttama, joten en käsitellyt sitä mitenkään. Kai sitä pintaa ois voinut jollain suojailla, mutta jospa se tuolla seinällä kestäisi. 

Tokmannilta löysin siihen ihanat valot. Olin ajatellut ihan erilaisia, mutta noiden lumipallomainen olemus jotenkin vetosi muhun. Sekaan ripustin vielä korttiaskarteluista ylimääräiseksi jääneitä hopeahiutaleita.

Se on just sellainen kun olin pienessä päässäni ajatellut. Ja sopii luonteeltaan meidän metsän reunustamaan kotiin niin hyvin.

Joulukuusenkin pystytin jo pari viikkoa sitten. En tällä kertaa sentään marraskuun puolessa välissä, niinkun viimeksi. Meillä on siis sama muovikuusi kun viime vuonnakin. Ehdoton etuhan siinä on se että sen voi laittaa jo viikkoja ennen joulua ja siinä on silti vielä jouluna neulaset. Ja oksat sojottaa just niinkun niiden haluaa sojottavan. Tosin meillä ne ei sojota yhtään niinkun mä haluaisin kun Wallu käy järjestelemässä niitä mieleisekseen. Kuusi ei ole kuitenkaan tänä vuonna kaatunut (vielä..) kertaakaan. Ehkä mä joku vuosi uskallan hankkia sen haaveilemani aidon kuusen...

Onko Tiuskille yhtään pakettia?

Kuusen alle oli ilmestynyt pehmeä paketti

Joulukortteja

Idea Ykkönen

Mun lähettämät joulukortit on toivottavasti jo löytänyt kaikille perille (postitin ne jo marraskuussa), joten voin laittaa kuvia tännekin pilaamatta "yllätystä".

Mulle kävi taas niinkun aina ennenkin. Päätin tehdä kaikille samanlaiset kortit, kaikessa järjestelmällisyydessäni ja tehokkuudessani.

Olin ostanut Tiimarista aiemmin lumihiutaleleimasimen ja kun löysin Cittarista ihania hiutalekuusenkoristeita niin siitä se ajatus sitten lähti. Siniselle korttipohjalle leimasin hopeisia hiutaleita, leikkasin koristekartongista reunukset, hiutale roikkumaan ja tarroja koristeeksi. Hiutale on tosiaan vaan teipillä kiinni siimastaan, joten sen voi halutessa ripustaa siitä vaikka kuuseen.



Mutta kappas vaan... Ideat alkaa pursuilla, "Hei mulla on täällä laatikossa tälläsiä ihania joululaulupapereita, mitähän näistä keksis" ja hmm huomaan tehneeni pari erilaista korttia.

Ja jos vielä tätä ja tätä kokeilis. Tässä vaiheessa Prisman askarteluhylly on pengottu jo moneen kertaan läpi, kun "Tästä tulis ihana kortti, tarviin vaan vähän sellasta kartonkia ja..."

Laatikoista kun löytyy kasapäin askartelutilpehööriä, niin on helppo eksyä aiheesta muihin kokeiluihin. Oon aina ollut kova näpertelijä ja rakastanut tarroja ja muuta ihanaa, joten askartelurompetta löytyy yli 15 vuoden ajalta. Eli ihan tarpeeksi!
Vaikka en mä enää ihan niin paha säästelijää ole kun pienenä jollon säästin kaikki karkkipaperit ja konvehtilaatikot kun "näistä voi askarrella jotain". 

Näihin punaisiin kortteihin liimasin korttipohjalle kuviollista askartelupaperia, leikkasin kauniista kartongeista reunukset ja koristelin tarroin ja kohokuvioin.

Ja eihän se siihen jäänyt että olisin tyytynyt omiin laatikoihin tai Prisman pieneen askarteluhyllyyn. Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa Sinellissä sitä tietää että peli on menetetty. Yhdenmukaiset kortit jäi haaveeksi ja lopputulos oli että mulla oli 15 hiutalekorttia ja 15 sekalaista erilaista korttia. No, kaikki on ainakin innolla tehtyjä.

Näissä viimeisissä (ja nää oli loppujen lopuks mun lemppareita) oon liimannut skräppipaperia punaiselle kartongille ja tämän punaisen kartongin laittanut sitten kakspuoleisilla tarroilla kultaiseen korttipohjaan. Ja taas loppusilaus tarroin ja koristekuvioin. 

Huomasin muuten että kortteja on tosi vaikee kuvata. Tuntuu että kuvissa näkyy kaikki pienetkin virheet ja koitapa vaan ottaa kuva missä kortti on suorassa ja kaikki värit näyttää sille mitä ne on... Mahdotonta!

Mutta jospa näistä joku sais ideoita vaikka sitten ensi vuoden kortteihin. Mä oon ainakin alottanut jo suunnittelun.

Joulukalenteri

Heippa taas! Oon vähän nyt taukoillu bloggailusta. Ihan vaan koska en jaksa istua koneella ja toisekseen mulla ei oo ollu mitään blogattavaa. On mulla joitain puuhasteluja ollut, mistä ois voinut blogata, mutta en oo kuvannu mitään! Oikeesti, lokakuussa oon ottanu vaan 17 kuvaa. Mitä!? Ja mun mielestä blogi ilman kuvia on tylsä.

No nyt mun oli päästävä jakamaan tänne mun joulukalenteri. Se on aika tavallinen ja helppo tehä, mutta se kuvastaa kuinka taas odotan joulua. Mun mielestä loka- ja marraskuu on ankeinta aikaa vuodessa. On niin harmaata ja koko ajan vaan pimenee. Vettä ja kuraa on joka paikassa ja paleleekin. Hyi, miten kurjaa.

Syksyn harmaus ei näytä yhtään niin ankealle hiutaleiden läpi

Paras tapa mun mielestä on torjua tätä kurjuutta, aloittamalla joulun suunnittelu heti lokakuun alussa! Kun kaiken vapaan ajatteluajan käyttää miettimällä millaisia joulukortteja tekee, mitä joulukoristeita kotiin vielä tarvii, mitä joululahjoja ostaa, mitä pikkujouluissa tarjotaan, jne.. ei yksinkertaisesti kerkeä miettimään syksyn kurjuutta. Jos ajatukset kuitenkin lipeää siihen että tänään on marraskuun 15. päivä, aivot ei suinkaan ajattele että "yhyy vielä 4 kuukautta kevääseen", vaan että "Apua, ihanaa, enää 5 ja puoli viikkoa jouluun".

Jouluistukaa siis ihmiset! Tää on paras tapa torjua kaiken sortin syys- ja kaamosmasennukset. Aloittakaa vaikka askartelemalla joulukalenterit, enää reilu 2 viikkoa ensimmäisen luukun avaamiseen. Tulitikkukalenterin tekoon et tarvitse kuin ison kartongin, 24 tulitikkurasiaa, paperia (itse käytin ihan lahjapaperia), kartonkia ja numerotarroja tai tussin.

Päällystä rasiat paperilla. Leikkaa kartongista pieniä neliöitä, joihin merkitset numerot. Liimaa neliöt tulitikkurasioihin ja tulitikkurasiat isoon kartonkiin. Varmista että rasiat mahtuu avautumaan! Ja näin on joulukalenteri valmis. Mulla tämän tekemiseen meni aikaa n. 4 tuntia. Jälkeen päin mietin että ton pohjakartongin ois voinut koristella vaikka leimasimella, mutta yksinkertainen on kaunista tai jotain. Rasiohin piilotetaan sitten ukkelini kanssa vuoropäivinä toisillemme jotain pientä. Faktahan on että tulitikkurasioihin ei kovin suuria asioita mahdu, mutta rasiaan voi laittaa vaikka lapun mistä yllätyksen löytää. "Yllätys on astiakaapissa"

En malttaisi odottaa!

Kiireinen syksy

Pahoittelut, en oo kirjotellut tänne ikuisuuteen, enkä varmaan pariin viikkoon tuu kirjottamaankaan. Tähän syynä ihan se että en oo kotoillut viime aikoina. En oo leiponut, en kokeillut uusia ruokia, en tehnyt käsitöitä, en askarrellut ja kissatkin on ollut ihan tavallisia! 

Wallua masentaa

Normaalipuuhien sijaan oon kökkinyt useana sunnuntaina mustikassa ja sitten viikot oon lähes tulkoon syönyt vaan niitä mustikoita. Oon syönyt niitä piirakan päällä, jogurtissa, rahkassa, pelkilteen. Enää ei tee mieli mustikoita. Nyt ahmin luumuja ja omenoita. Viikonlopun menovinkkinä Jyväskyläläisille, Paviljongilla on la-su ihanat Ween Maan Wiljaa -markkinat. Tonne on ehdottomasti mentävä, ehkä mun lempparitapahtuma vuodessa (jaetulla ykkössijalla joulumarkkinoiden kanssa)!

Metsässä kökkimisen lisäksi oon syksyllä viettänyt pari mökkiviikonloppua hyvässä seurassa. Elokuussa parhaan kaverini synttäreitä viettäen, ja viime viikonloppuna ihanien hullujen serkkujeni kanssa rikkaruohoja kitkien.

Oman veronsa jaksamisesta on vienyt myös rakkaan mummoni kuolema. Ainakin omalla kohdalla mummon kuolema tuli suurena yllätyksenä. Lohtua on kuitenkin antanut se että kaikki meni mummon kannalta onnellisesti, mummo sai olla kotonaan loppuun asti. Ja kerettiin vierailla mummon luona isolla porukalla juuri kuolemaa edeltävänä viikonloppuna. Nyt mummo on saatettu haudan lepoon ja saadaan keskittyä ihan vain muistelemaan ja ikävöimään.

Puuhaa riittäkin tästä vielä n. kuukaudeksi eteenpäin. Luvassa on ainakin yhdet häät, terassin avajaiset/terassi kauden lopettajaiset, ulkomaan matka ja naisten ilta/tuparit. Palaan blogin ääreen kun kiireet taas helpottaa ja on aikaa/intoa näperrellä. Ihanaa syksyä kaikille!

Kantarellipiirakka

Viikko tai pari sitten sain isältä kantarellejä, jotka se oli saanut naapuriltaan. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ihan itse tekemään jotain metsäsienistä! Pitkän pohdinnan jälkeen päätin tehdä ihan kantarellipiirakan. Tai itse asiassa kaksi piirakkaa, koska sieniä olikin niin paljon. Ensimmäisen tein ilman broilerijauhelihaa, molemmat oli hyviä, mutta jauhelihalla oli tietenkin ruokaisampi.

Kantarellipiirakka 

Pohja:

125 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
½ dl kylmää vettä

Täyte & munamaito:

200 g tuoreita kantarelleja
2 pienehköä kesäsipulia
n. 300 g jauhelihaa (mä laitoin koko 400g paketin, mikä oli mun mielestä liikaa)
50-100 g juustoraastetta
mustapippuria

2 munaa
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa

Pohja:  Nypi voi ja jauhot ryynimäiseksi. Lisää suola ja viimeiseksi vesi. Sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte: Paista kantarellejä hetki voissa. Silppua sipulit, myös varret. Paista jauheliha kypsäksi, hauduta myös sipulisilppua hetki. Mausta. Lisää kantarellit, jauheliha, sipulit ja juustoraaste pohjan päälle. Riko munat kulhoon, lisää maito ja kuohukerma, sekoita. Kaada täytteen päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.

Kuhaherkuttelua

Sunnuntaina olin äitin ja tätini kanssa vattupuskassa, millä välin isä oli käynyt järvellä. Saaliksi oli saanut kuhan, jonka lahjoitti meille, ihanaa, nam! En oo syönyt kuhaa ikiaikoihin, mutta muistin että hyvää se on. Anssi kommentoi että "Ehkä kesän paras ateria", mutta mä pistän paremmaks ja sanon että pääsi kyllä Elämäni parhaat ateriat top viiteen!

Paistoin kuhafileet pannulla voissa. Kaverina syötiin perunamuussia ja salaattia, ja sitten tein vielä sipulivoikastikkeen. Sen tekeminen on niinkin yksinkertaista että pehmentää sipuleita kattilassa reilussa voissa (2 kesäsipulia, n. 60g voita), lisää mausteet (laitoin pippuria, persiljaa) ja tilkan (n. ½ dl) vettä ja antaa hetken muhia. 

Rakastan tätä aikaa vuodesta, koska luonto on täynnä herkkuja! Esim. tossa kuvassa punaiset kirsikkatomaatit on meidän parvekkeelta ja salaatinlehdet mummon penkistä. Haaveilen että mulla olis joskus oma iso piha, jonne voisin laittamaan kasvamaan paljon kaikkea.. Mutta onneksi sitä odotellessa on Suomen metsät ja jokamiehen oikeus. Eilen herkuttelin jälkkäriksi vadelmapiirakkaa tuoreilla vadelmilla. Tänään töissä oli eväänä jogurttia kerä mustikoiden ja vadelmien. Voi mitä ihania ilmaisia herkkuja!

Ps. Huomasimpa sattumalta että juuri tänään on tasan vuosi siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogipostauksen! Niin se aika rientää..